Liminka
Koko luontokeskus olisi ajanlaskun alussa peittynyt veteen. Liminganlahden perjantaina avattu maailman ensimmäinen maankohoamispolku kertoo koko rannan havainnollisesti, kuinka Perämeri on saanut paeta kohoavan maan tieltä.
Limingan kunnan arkkitehti Pentti Kela kiersi lauantaina ainutlaatuista polkua kivikautisen miehen asussa, eikä sattumalta. "Vajaan viiden kilometrin päästä nykyisestä rantaviivasta on kivikautinen rantaviiva", Kela opasti.
Sinne asti maankohoamispolku kulkee.
Limingan lukion maantiedon ja biologian lehtori Riitta Kärki oli puolestaan sonnustautunut nykyvaatteisiin, kuvaavaa sekin. Polku päättyy nykyiseen merenrantaan.
Liminganlahtea nousee merestä 8,2-9,2 milliä vuodessa. Parhaimmillaan Temmesjokisuussa tämä merkitsee 15 metriä lisää vesijättömaata vuodessa.
Lukiolaisia mukana
Kärki ja Kela kävelivät lauantaina polun toista osiota luontokeskukselta rantaan päin. "Kun rantaviiva oli tässä, minä olin kaksivuotias", Kela kertoi ensimmäisellä kyltillä. Tämän kevään ylioppilaan, Sanna Korhosen kuvittama ensimmäinen taulu elää 1800-lukua. Historian tapahtumat tuolloin löytyvät opasteesta.
Idea vanhoista rantaviivoista kertovasta polusta alkoi syntyä, kun Limingan harjualueen yleissuunnitelmaan määriteltiin vanhat rantaviivat. Kunnan arkkitehtina sattui vielä olemaan Pentti Kela, joka oli ollut kauan kiinnostunut maankohoamisesta.
"Haukiputaalla olin ihmetellyt, miksi erään paikan nimi oli Takkuranta, vaikka rantaan oli viisi kilometriä", Kela intoutui muistelemaan harrastuksensa alkua. Selvisi, että joskus muinoin Takku-niminen seppä asusteli sillä paikalla aivan merenrannassa.
Maankohoamispolku sai tuulta siipien alle, kun Riitta Kärki aloitti kaksi vuotta sitten lukiossa lakeuden ympäristökurssin. Mukaan innostui 32 opiskelijaa. "Aluksi he opiskelivat maankohoamisperusteet. Myöhemmin he saivat kaikki oman paikan, jota tutkia", Kärki kertoi.
Kun pohjatyöt oli tehty historian lehtori Seija Korte tarkisti historiatiedot, ja kunnan väki alkoi työstää ideaa. Ympäristösihteeri Eila Öljymäki monisti ja kehysti tauluja. Voisi sanoa, että koko Limingan kunta oli polun teosta innoissaan.
Sarasta kuusikkoon
Maankohoamispolku havainnollistaa koko ajan pakenevan rantaviivan lisäksi historiaa ja biologiaa. Kivikautinen raja kasvaa jo kuusikkometsää, mutta rantaa kohden tulevat koivikot, pajukot, rydit ja lopulta sarat.
Seuraavana Pentti Kela ja Riitta Kärki jäivät lauantaina pohtimaan rantaviivaa vuonna 1917. Suomen itsenäistymisen ajan rantaviiva kasvaa jo pajukkoa.
"Maankohoaminen on sisäsyntyinen ilmiö. Meillä ei ole enää suuria maanjäristyksiä tai tulivuorten purkauksia, mutta maankohoamista löytyy", Riitta Kärki totesi.
Seuraavalla kyltillä eletään rantaviivaa vuonna 1949. Kyltti kertoo muun muassa Saksojen erkanevan tuolloin. Silloin maankohoamispolun isä Pentti Kelakin oli jo kaksivuotias, sitä ei kyltti tiedä kertoa.
Lähempänä nykyistä rantaviivaa löytyy jo vuoden 1975 rantaviivasta kertova kyltti. Lehtori Riitta Kärkikin oli tuolloin jo kolmivuotias. Seuraavaksi eletään jo vuoden 1986 rantaviivaa, aikaa, jolloin Tshernobylissä pamahti.
Luontokeskukselta mantereelle päin jatkuisi toinen polku, joka vie ajassa taaksepäin. Sitä voi ajaa vaikka autolla.
Polku saa jatkoa
Maa kohoaa vielä pitkään. Mannerjäätikkö ehti ennen sulamistaan painaa Suomen maankuorta niin alas, että kohoamista jatkuu 7 000-12 000 vuotta. Silloin yli sadan metrin kohoamisen jälkeen Perämeren pohjukka on enää järvi vain.
Vielä pitkäikäisten nykyihmisten aikana ranta pakenee Limingassakin satoja metrejä. Maankohoamispolkua saadaan vielä jatkaa. Polku kehittyy muutenkin. Riitta Kärki lupaa vielä uusia kylttejä ja muun muassa nettipolun.
