Luontomatkailun edellytykset Kainuussa paranevat, kun väki vähenee ja keskittyy taajamiin, maakunnan luontomatkailun kehittäjänä aloittanut metsänhoitaja Ilmo Juntunen sanoo. Luonto on Kainuun vahvuus, ja mikä parasta, sitä ei voi viedä pois.
"Kainuu on taantumassa raaka-aineen tuottajaksi. Kainuulainen puu, mineraalit, rakennuskivet, maito, liha ja ihmisetkin kuljetetaan alueen ulkopuolelle jalostettaviksi. Kainuun vahvuuksia, joissa jalostusastetta voi kohottaa, ovat ehkä pienet osa-alueet it-alalla, mutta ennen kaikkea luonto."
"Kainuussa pitää satsata sellaiseen toimintaan, jonka takia on pakko tulla tänne. Esimerkiksi Vuokatti rinteineen, latuverkostoineen ja palveluineen olisi jo siirretty Espooseen, jos se olisi mahdollista."
Vuokatti on tehokkaasti rakennettua ympäristöä, mutta matkailija mieltää silti luonnon sen vetovoimatekijäksi. Juntunen muistuttaa, ettei Vuokatin matkailuakaan vuodessa rakennettu. Menestys on tulos vuosikymmenten työstä.
Aineeton hyödyntäminen on Ilmo Juntusen mielikäsitteitä luontomatkailussa. Laaja metsien suojelu koettiin raskaana Kainuussa, mutta luontomatkailun kannalta on tulevaisuudessa etu, että paljon metsiä on jätetty talouskäytön ulkopuolelle ja aineettomasti hyödynnettäviksi.
Karhua voi kuvata loputtomiin ja kuvia levittää miljoonille ihmisille, mutta jos sen ampuu, aineeton hyödynnys loppuu kerralla ja jäljelle jää talja ampujan lattialle ja siitinluu takanreunukselle.
Juntunen ei usko metsästysmatkailuun, vaikka itse metsästääkin ja vaikka metsästysturistit ovat varakasta väkeä.
Mahdolliset asiakkaat eivät ehkä haluakaan tappaa eläimiä.
Kainuun luonnon aineeton hyödyntäminen on Juntusen mielestä otollisinta talvella. Lumihangen alla luonto ei kulu, vaikka satatuhatta turistia hiihtää ladulla.
Luonnon kuluminen on yksi miinuspuolia, muita on esimerkiksi eläinten häirintä. Jos lintubongaussafari järjestetään pesimäaikaan, pesintä häiriytyy ja bongarit porkkaavat kelirikkoiset pikkutiet pilalle.
Kesieurooppalaiselle matkailijalle voi olla mahtava elämys istua vaaran kupeessa ja kuunnella tuulta, maata jäällä makuupussissa ja katsoa tähtiä ja revontulia tai istua auton kyydissä halki tykkylumisten kuusikoiden.
Hiljaisuuskin
on tuote
Kainuun maakuntakaavasta pudotettiin pois hiljaisuudelle pyhitetyt alueet, jotka ovat asumattomia kolkkia maakunnan reunoilla. Juntusen mukaan Keski-Euroopassa ei ole niin rikasta ihmistä, että voisi ostaa itselleen alueen, johon ei kuulu autojen ja lentokoneiden melu.
Kainuussa ollaan vasta alussa luonnon aineettoman hyödyntämisen tuotteistamisessa eli rahastamisessa.
Suomalaiset ovat tottuneet jokamiehenoikeuteen, mutta eivät keskieurooppalaiset. Kainuun luontoelämyksiä pitää markkinoida pontevasti ja ottaa hyöty itselle, eikä odottaa, että muualta tullaan järjestämään luontomatkailua Kainuuseen jokamiehenoikeuden perusteella.
Karhuja kuvaamassa kävi viime vuonna Kainuussa noin tuhat matkailijaa. Muidenkin eläinten katselua ja kuvaamista yritetään tuotteistaa, esimerkiksi suden jälkien katselua. Juntunen ei kannata feikkiä, eli ei sudenulvontaretkiä joilla ääni tulee nauhalta.
Juntunen ihmettelee, miksei Kainuun metsäpeura kiinnosta, vaikka se on uhanalaisempi kuin susi. Peurat kerääntyvät keväällä jäälle ja aukeille, ja venäläiset salametsästäjät ajavat Buraneillaan paikalle ja saavat helppoja saaliita.
"Metsäpeuran suojelu jää Suomen tehtäväksi. Miksi suojelutoimia tehdään vain suden hyväksi?".