70 vuotta
Hannu Siitosta polttelee. Etelä-Karjalan Parikkalassa on pitänyt pikkupakkasta, joten sääolot ovat mitä sopivimmat lähteä ulos lumikenkäkävelylle.
– Nyt on siihen hyvä keli, kun hanki kantaa, hän vahvistaa intoa äänessään.
Siitonen asuu Parikkalan Melkoniemessä, josta on parinkymmenen kilometrin matka erämaahan. Sellaiset maisemat voivat poispilattua kaupunkilaista ahdistaa, mutta Siitonen nauttii metsäreissuistaan antaumuksella.
– Olen kymmenvuotiaasta metsäluontoa seurannut. Olin nuorena varmaan metsäläisempi kuin kukaan muu. Jokin siinä rauhassa viehättää, palkittu luontokuvaaja perustelee.
Siitosen ikilinkki luontoon on kuukkeli. Lopullisesti hän menetti sydämensä ”onnenlinnuksi” ristitylle Suomen pienimmälle varislinnulle 1990-luvun alussa löydettyään metsässä pesineen kuukkelipariskunnan. Hän alkoi tarkkailla ja kuvata lajia.
Yksi asia on johtanut toiseen. Siitonen on siirtynyt valokuvauksesta elävään kuvaan vaivattomasti. Luontodokumentit Metsän tarina ja Järven tarina ovat olleet katsojamenestyksiä.
– Olen seurannut kuukkelia pienestä pitäen, metsäsuhteeni on alkanut sitä kautta. Tavallaan kuukkeli on johdattanut minut kultasuoneen, sillä ilman sitä eivät valokuvausurani ja luontodokumentit varmaan olisi toteutuneet.
Kun vanhoja metsiä on hakattu, kuukkelin elintila on käynyt eteläisemmässä Suomessa ahtaaksi. Siitonen on kehityksestä huolissaan.
– Metsän tarina -elokuvaa alettiin kuvata 2005. Suuri osa siihen kuvatuista vanhoista metsistä on hakattu. Varsinkin kolme viime vuotta ovat olleet alamäkeä, kun aarniometsiä on jyrätty.
Hänen mukaansa vanhojen metsien suojelu Etelä-Suomessa ei vaarantaisi metsäteollisuuden puunsaantia.
– Terveiset Suomen tulevalle pääministerille. Jotain on tehtävä vanhojen metsien suojelulle. Muuten ne menetetään.
Kun kyse on luonnosta, Siitoselta tulee puhetta puristamatta. Huippu-urheilijan urastaan hän on hieman vaitonaisempi.
Siitonen on keihäänheiton Euroopan mestari ja olympiahopeamitalisti. Kesällä 1973 hän paiskasi keihään ennätykseensä 93,90, 18 sentin päähän Länsi-Saksan Klaus Wolfermannin maailmanennätyksestä.
Siitoselle tulos 93,90 merkittiin samana kesänä kaksi kertaa, molemmat Helsingin olympiastadionilla. Sentilleen identtisiä heitot eivät olleet.
– Mittamiehenä toiminut Niemisen Heikki paljasti, että toinen heitto oli ollut sentin pidempi. Tulos piti silloin pyöristää parillisiin numeroihin.
Jos ei Siitonen ole urheilukeskustelussa suunpieksäjä, ei hän 1960–1970-lukujen taitteessa maajoukkueessa debytoidessaankaan ollut eniten äänessä. Siitä piti huolen aikansa värikäs keihäskaksikko Pauli Nevala–Jorma Kinnunen.
– Vähän sivusta katselin poikia ja keskityin omiin suorituksiin. Kyllä Pauli ja Jorma urheilijoiden aseman parantamiseksi saivat paljon aikaan.
EM-kulta Roomassa 1974 tuli tarkalla suunnitelmallisuudella.
– Tein kaksi vuotta aiemmin Münchenin olympiakisoissa virheen, että vietin kaupungissa viikon ja olin kilpailutilanteessa löysä. Rooman Stadio Olimpicon heittopaikalle tulin Melkoniemen metsistä päivää ennen. Täytyy nostaa hattua Urheiluliitolle, että se hyväksyi järjestelyn.
Hannu Juhani Siitonen
Luontokuvaaja, entinen mestarikeihäänheittäjä.
Syntynyt Parikkalassa 18.3.1949. Asuu Parikkalassa.
Perhe: vaimo Eeva-Liisa, kolme aikuista tytärtä, neljä lastenlasta.
Työura Parikkalan kunnan raittius- ja liikuntasihteerinä ja liikuntatoimenjohtajana.
Seurat: Parikkalan Urheilijat, Saaren Urheilijat.
Keihäänheiton miesten Euroopan mestaruus Roomassa (89,58) 1974, olympiahopeaa Montrealissa (87,92) 1976, 4. sija. Münchenin olympiakisoissa (84,32) 1972, 4. sija Helsingin EM-kisoissa (83,84) 1971, viisi Suomen mestaruutta 1970–74.
Oma ennätys (vanha keihäsmalli) 93,90 (1973), ylitti 90 metrin rajan seitsemän kertaa.
Kuvittanut lukuisia luontokirjoja ja ollut kuvaamassa luontodokumentteja, muun muassa Metsän tarina (2012) ja Järven tarina (2016). Heikki Willamon kanssa tehty Kuukkeli – sielunlintu -teos voitti vuoden luontokirjan palkinnon 2004.
Urheilijaeläke 2017.
Merkkipäivänä matkoilla.
