Jos ajan ratasta saisi pyöräytettyä takaisin, Antti Leinosesta ei luontokuvaajaa tulisi. Se olisi kyllä harmi, sillä miehen kuvat Kainuun luonnosta ovat herättäneet ihastusta ympäri maailmaa.
"En ole koskaan ammattilaiseksi ruvennut, siihen olen vain pikku hiljaa luiskahtanut. Jos uravalinta olisi edessä, niin uudestaan en tähän rupeaisi. Tämä on kyllä helvetin hyvä harrastus, mutta toimeentulo on niukkaa."
Leinonen vertaa luontokuvausta löytöretkeilyyn. "Onnistuessaan pääsee kuvaamaan jotain, mitä ei ole ennen kuvattu."
Kuhmon metsissä samonnut luontokuvaaja onnistui tekemään luontokuvauksen historiaa vuosina 2004-2005.
"Uran paras kokemus on ollut päästä ahmojen kanssa sellaisiin väleihin, että pääsin kuvaamaan niitä ilman kojua. Siinä oli ainakin yhden poikasen osalta muutakin kuin hyötymistä. Jos se ei ollut kaveruutta, niin ainakin uteliaisuutta. Tuntui mahtavalta, että pystyi kävelemään metsässä ahman kanssa."
Ja ahmojen osalta syntyi suomalaista luontokuvahistoriaa jo vuonna 2002, kun arvostettu National Geographic julkaisi Leinosen ahmakuvia kahdeksan sivun verran. Vastaavaa kunnianosoitusta ei muiden suomalaisten kuville ole vielä suotu.
Vuosikymmenten saatossa tekniikka on harpponut eteenpäin valtaisin askelin.
"Edelleen filminsäästäminen on selkärangassa. Nyt kuvaaminen on muuttunut totaalisesti, kun kuvia voi ottaa kuinka paljon tahansa. Aiemmin piti filmikustannuksissa aina säästää ja pelata kuvaamisessa varman päälle. Digiaikana voi yrittää kuvata huonommissakin oloissa."
Lue lisää maanantain Kalevasta!