Oululainen Jukka-Pekka Metsävainio sanoo ei kiitos illalliskutsulle, jos talvinen yötaivas on kirkas ja tuuli kohdallaan. Metsävainion intohimo on kuvaskohteet satojen miljoonien valovuosien päässä maan ja äärettömän avaruuden välillä.
Usean palikan pitää kolahtaa kohdalleen, kun astrokuvausta harrastava Metsävainio varustautuu yön pimeyteen. Paras aika Suomessa ja Oulun korkeudella kuvata tähtitaivaan elämää on syksyn lumeton pimeys.
Metsävainion omistama miehenkorkuinen ja kahden painoinen erikoiskameralla varustettu teleskooppi on talvisaikaan telakoitu sään armoille Oulun keskustaan. Astrokuvaajan kannalta paikka ei ole paras mahdollinen, mutta kauemmas olisi vaikea sukkuloida useaan otteeseen yön aikana.
Kamerakännykkä kädessä syntynyt voisi hoksauttaa, että mitäs tuosta, sen kun painaa laukaisinta. Metsävainiolta kuvauskeikan valmistelu vie tunteja, kuvauskohteen löytäminen tähtikartalta jopa useita päiviä. Sitten vielä paikan päällä teleskooppia säädetään, käännetään ja lämmitetään. Kuvauskohteen valotus kestää tunteja ja sen voi Metsävainion mukaan jakaa useammalle yölle, koska kaukaiset kohteet pysyvät paikoillaan miljoonia vuosia. Työläin vaihde on itse kuvan tekeminen. Yhden kuvan tekeminen voi viedä jopa 40 tuntia.
"Parhaimmillaan olen yön aikana hypännyt kolme kertaa edestakaisin teleskoopin ja kodin väliä, kun sääolosuhteet ovat muuttuneet", Metsävainio kertoo kuvaskohteistaan kymmenien, satojen ja miljoonien valovuosien päässä meistä oululaisista.
Metsävainio heittäytyy kaikkeen mihin ryhtyy vakavasti ja tosissaan oli sitten kyseessä työ tai harrastus.
Astrokuvauksen Metsävainio aloitti kuutisen vuotta sitten. Kipinä tähtitaivaaseen syntyi, kun mies osti vaimolleen joululahjaksi teleskoopin. Siitä lähti alulle harrastus, joka ei tunne rajoja.
"Se oli ihmeellistä, kun katsoin ensimmäistä kertaa teleskoopin läpi."
Astrokuvaaja saa kuviinsa näkyviin sellaista, mitä paljas silmä ei tähtitaivaasta pysty erottamaan. Teleskoopinkin läpi katsottuna kuvauskohteet näyttävät olemattomilta pisteiltä tuhansien joukossa.
Metsävainion mukaan astrokuvauksen harrastaminen vaatii pitkäjännitteisyyttä, perehtymistä tähtitieteeseen, valokuvaukseen sekä tekniikkaan. Harrastus lähenteleekin tiedettä. Metsävainio kuitenkin muistuttaa, että alkuun kuvaamisen makuun pääsee noin 500 euron teleskoopilla, web-kameralla, ilmaisella tietokoneohjelmalla ja seuraamalla alan keskustelua nettisivuilta. Vastauksia astrokuvaukseen liittyviin kysymyksiin saa esimerkiksi Ursan sivuilta.
Parhaillaan vuosihuollon läpikäyneen Metsävainion teleskoopin varustus on hankittu pikkuhiljaa. Lisävarustus on pääosin tilattu ulkomailta räätälöitynä. Metsävainio odottaakin postipakettia Isosta-Britanniasta. Teles-koopin ja kameran väliin asennetaan aktiivinen optiikka, joka korjaa seurantavirheitä sekä matalafrekvenssisiä ilmakehän häiriöitä. Postipaketin mukana tulee tuhansien eurojen lasku.
"Kyllä purjehduskin maksaa ja vielä enemmän", Metsävainio vertaa ja kertoo erikoisvarustellun teleskooppinsa maksavan saman verran kuin tilavan uuden perheauton.
Muotoilijana ja arkkitehtuuria opiskelleena Metsävainio tarkkailee elinympäristöään kriittisesti. Satikutia saavat esimerkiksi Rotuaarin pallon muotoiset katulamput, jotka ovat myrkkyä astrokuvaajalle. "Roiskitaan valoa taivaalle miten sattuu. Käsittämätöntä tuhlausta."
Metsävainion määritelmän mukaan astrokuvaaminen on luontokuvausta ja taidetta.
"Mistä vedetään raja? Jos kuvassa näkyy kuu, mutta ei puu, onko kyseessä luontokuva? Mielestä on", Metsävainio argumentoi ja selvittää kantaansa: "Tähtitaivas on osa meidän ympäristöä ja historiaa. Yleissivistyksen kuuluu tuntea oma ympäristö ja historia".
Harrastuksestaan tai työstään Metsävainio ei pidä suurta meteliä. Kuviaan galakseista, tähtisumuista ja planeetoista Metsävainio on antanut lahjaksi ystävilleen. Kymmeniä kuvia on kaiken kansan nähtävillä alan harrastajien nettisivuilla. Toistakymmentä vuotta sitten Suomen Postin lanseeraama ja katukuvasta tuttu keltainen postilaatikko on Metsävainion toimiston käsialaa, mutta se ei ole päivän puheenaihe.