Luon­to­ku­vaa ei saa peu­ka­loi­da

Jari Heikkinenkin on vihdoin ja viimein saanut vaihdetuksi filmikameransa digitaaliseen. Filmikamerasta luopuminen aiheutti tiettyä tuskaa, mutta toisaalta kuvaajana kehittyminen vaatii myös kehityksen mukaiset välineet.

Uutta edessä. Jari Heikkinen on vasta siirtymässä filmikamerasta digimaailmaan. Tähänastiset otokset ovat tulostuneet dioiksi.
Uutta edessä. Jari Heikkinen on vasta siirtymässä filmikamerasta digimaailmaan. Tähänastiset otokset ovat tulostuneet dioiksi.
Kuva: Ville Vanhala

Jari Heikkinenkin on vihdoin ja viimein saanut vaihdetuksi filmikameransa digitaaliseen. Filmikamerasta luopuminen aiheutti tiettyä tuskaa, mutta toisaalta kuvaajana kehittyminen vaatii myös kehityksen mukaiset välineet.

Digitaalitekniikka on tuonut mukanaan luontokuvaamiseen myös kosolti polemiikkia synnyttäneen manipuloinnin. Kuvien peukaloimiseen Jari Heikkisellä on jyrkkä kielteinen kanta.

"Luontokuvan täytyy olla dokumentti. Kuvalla välitetään elämystä eikä elämys ole aito, jos kuvaa on jälkikäteen manipuloitu. Katsojaa kohtaan tehdään vääryyttä, jos totuutena tarjotaan sitä, mikä ei ole totta."



Kuusamon malli
on hyvä esimerkki


Suomaisiin luontokuvakilpailuihin hyväksytään mukaan sekä diat että vedokset, jolloin sekaan saattaa hyvinkin ujuttautua, vaikka säännöt sen kieltävätkin, myös manipuloituja kuvia. Sen sijaan kansainväliset kilpailut on pääosin rajattu pelkästään diakuville.

"Mitä enemmän me täällä kuvia manipuloimme, sitä enemmän suomalaisen luontokuvauksen uskottavuus maailmalla kärsii", Jari Heikkinen uskoo.

Hänen mukaansa jatkossa kuvamanipulaatioihin joudutaan ottamaan kantaa vielä jyrkemmin kuin tähän saakka.

"Yksi vaihtoehto on tietenkin se, mikä Kuusamon vuosittaisessa kilpailussa on jo toteutettu. Siellä on omat sarjansa aidoille ja manipuloiduille kuville. Väärinkäsitysten välttämiseksi manipuloitujen ja aitojen kuvien välille on kuitenkin asetettava selvät rajat."

Ilmoita asiavirheestä