Punaisessa, sodanaikaisessa junanvaunussa hohkaa lämmin kamiina. Olohuoneesta löytyy tuoli ja pöytä sekä sänky. Luonnonvalo tulvii ikkunoista sisään maaliskuisena poutapäivänä.
Pienen, maanläheisiin sävyihin restauroidun tuvan nurkassa on kiikkutuoli, jolle antaa kyytiä kesäkuussa 53 vuotta täyttävä mies.
Lippalakki, musta Adidaksen verryttelypuku, korvarengas ja muutama sormus ilmoitettaisiin tuntomerkeiksi, jos miestä jostain etsittäisiin. Sopisivat avainsanoiksi myös nuoremman polven hiphop-kulttuurin edustajalle.
Etsintäpartio voisi vielä lisätä vihjeeksi käkättävän naurun, joka tälle iloiselle kulkurille antaa leimaa.
Kuvauksen kohde on Veli-Matti Lehtikangas, joka olkoon tässäkin jutussa jatkossa pelkkä fakiiri Weltsu - aivan kuten kainalniemeläinen superurheilija Elmokin on vain pelkkä Elmo. Sukunimet ovat tavallista kansaa varten.
Supermies on fakiiri Weltsukin, kaukana tavallista maatiaisesta. Supermiehet voivat istua keinutuolissa, vaikka eivät ole keinutuolikunnossa.
Vai kiipeävätkö keinutuolipapat yleensä yli kymmenen metrin korkeudelle oksattomaan kuuseen?
Fakiiri Weltsua ja radiohupailun päätähteä Elmoa yhdistää sekin, että kumpikaan ei juuri välitä, mitä toiset heistä ajattelevat. Epäsovinnaisia oman polun tallaajia molemmat. Elmo otti nokoset kesken 50 kilometrin hiihdon - fakiiri Weltsu voi mennä makaamaan kahdeksaksi päiväksi hautaan.
Molempiin vaaditaan rohkeutta sekä kykyä. Ulkomaailma on suljettava pois, ja tultava itsensä kanssa hyvin toimeen.
Elmo kaatui sadan metrin juoksussa, nousi ylös ja voitti maailmanennätysajalla - fakiiri Weltsu kaatui hautaan, nousi haudasta ja teki maailmanennätyksen.
Erona miehillä vain se, että Elmo on fiktiota, fakiiri faktaa.
Luontokirjoittaja, luontopaparazzi, tempputaiteilija, korpifilosofi.
Fakiiri Weltsu tykkää nimitellä itseään. Hän rakastaa mustaa huumoria ja viljelee sitä kuin eräät tekstiviestejä. Keskellä huumorinkukkaa asustaa kuitenkin pohdiskeleva mehiläinen, jonka sielua riipii ihmisten käytös.
Viimeisimpänä tätä luontoihmistä ovat nyppineet kanahaukkoihin ja pöllöihin kohdistetut vainot. Pesiä on hävitetty tietoisesti tai sitten pesintäalueita on pantu motolla matalaksi.
Weltsu vaatii yhteistyötä luontoaktivistien, luontojärjestöjen, rengastajien, metsästäjien, maanomistajien, metsäyhtiöiden ja viranomaisten kesken - ei itsensä vaan luonnon puolesta.
Hän on luonnon puolustusasianajaja.
"Kymmenen kuukauden ikäisenä isä-Matti kantoi minut kotimökin lähelle Ukonkorpeen kuuntelemaan huuhkajan keväthuhuilua. Elämäni ensimmäisenä kesänä olin tavoitellut sammakoita kiinni, kun konttasin viltin päältä pois", fakiiri puolustelee luontoinnostustaan.
Konttasi viltin päältä pois. Se oli ehkäpä ensimmäinen ja vaatimattomin uroteko, mitä fakiiri Weltsun elämänhistoriaan mahtuu, mutta pääperiaate on jatkunut samana: tehdä jotain, mitä muut eivät tekisi.
Kuka hullu sitä lämpimältä viltiltä pois haluaisi?
"Luonto on ollut aina osa minua ja minä sitä. Ei se tämän kummempaa ole. Kun menet juurien alle hautaan, sen lähemmäs luontoa et voi päästä."
Moni ihminen pelkää luonnostaan pimeää, Weltsu - todistettavasti - ei.
"Mitä pelkäämistä siinä on? Et ole missään paremmin suojassa kuin yössä, pimeässä. Pärjään luonnon kanssa, myös ihmisten kanssa, mutta onko kaikkien kanssa edes pakko?" fakiiri käkättää.
Luonto armahtaa, ihminen ei, uskoo Weltsu.
"Kadulla on tullut turpaan, mutta metsässä ei. Karhu ei ole pitänyt puukkoa kaulallani."
Takaisin tulevaisuuteen.
Kiikkutuoli on maailman huonoin symboli miehelle, joka valmistelee spektaakkelia. 2000-luku on ollut tempputaiteilun suhteen hiljaiseloa, mutta eläkeputkeen fakiiria ei niin vain kammeta.
"Kipinä kytee. Tekisi mieli tehdä oikein kunnollinen temppu. Ei mitään räpäräpä, vaan säväytys ja hersyvää naurua ilman tekohekotusta."
Sellaista on työstetty useampi vuosi tv-tuottaja Juha Vuorion kanssa. Kaikki tähänastinen on kuulemma ollut vain harjoittelua tätä näytöstä varten. Enempää salaisuuden verhoa ei aukaista.
Huhut fakiirin kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja hänen 25-vuotistaiteilijajuhlavuotenaan.