Kalenterivuoteen mahtuu jos jonkinmoista juhlapäivää. Yhtään arjen ylistyksen päivää sieltä ei löydy. Ellei arkipyhä ole sellainen.
Missä ovat Imuroivien kotiäitien päivä, Tiskaavien rakennustyöläisten muistopäivä ja Pölyjen pyyhkijöiden lepopäivä?
Tiistaina oli kuitenkin arkiselta kuulostava valtakunnallinen Hyvien tapojen päivä. Kyllä, yhtenä päivänä vuodessa on lupa noudattaa hyviä tapoja. Olla kohtelias työkaverille, avata ovi kerrostalonaapurille, noutaa vanhan lesken posti laatikosta.
Kukaan ei moiti, sillä on Hyvien tapojen päivä. Kukaan ei kurtista kulmiansa. Kukaan ei tarkista kielesi väriä.
Keskiviikko muutti kaiken. Oli kansainvälinen Alzheimer-päivä. Kukaan ei enää muistanut tiistaita, Hyvien tapojen päivää.
Oli jälleen oikeus käyttäytyä kuten koppavan, muita paremman ja henkisesti rikkaamman ihmisen kuuluu käyttäytyä. Olla yksin maailmassa ja huitoa kaikki pois tieltään kuin puuteri poskipielestään.
Hyvät tavat kaunistavat, pahat saavat palkkansa.
Kalenterista puuttuu luontoäidin syntymäpäivä, sillä luontoäiti vihaa meitä.
Luontoäiti ei vihaa pelkästään amerikkalaisten etelävaltioiden roturisteytymäihmisiä, vaan kaikkia maailman ihmisiä. Katrina ja Rita olivat täsmäiskuja - vähän niin kuin luontoäidin matkaan lähettämiä risteilyohjuksia.
Nyt oli amerikkalaisten vuoro. Suurmahdin, joka vastaa sotaan sotimalla. Valtion, jonka kansallislaulun sanatkin ovat yhtä sotaa.
Osansa saavat muutkin.
Luontoäidin miinat, tulivuoret, räjähtelevät ympäri maailmaa. Luontoäidin syvyyspommi riepotteli Aasiaa viime joulukuussa. Luontoäiti puhkui heinäkuussa Espanjan metsäpalon 13 000 hehtaarin alueelle. Lumet vyöryvät, kun luontoäiti röyhtäisee. Ihmisiä kuolee janoon, kun luontoäiti käyttää hiustenkuivaajaansa.
Öljyn pumppaus ja kaasun imeminen luontoäidin puutarhasta on veren kaivamista nenästä. Eikä mistään tavallisesta tuulenhalkojasta, vaan mahtipontisesta suunnannäyttäjästä, giganttisesta klyyvarista.
Miksi New Orleans on painunut merenpinnan alapuolelle? Luontoäiti painoi sitä etusormellaan.
Ihminen oli tekosillaan tehnyt sormitempun mahdolliseksi. Jos vetää tulitikkulaatikkopinosta yhden askin välistä pois, pino tipahtaa askin verran alaspäin. Ellei pino kaadu kokonaan. Vielä ei ole kaatunut, mutta kukaties huomenna.
Luonnononnettomuuksissa menetyksiä kokeneiden ihmisten määrä on kolminkertaistunut 1970-luvulta lähtien ja oli 1990-luvulla kaksi miljardia. Luku on yhä lisääntymässä ilmastomuutosten aiheuttamien uhkien vuoksi.
Tyhmä polttaa kynttilää molemmista päistä, idiootti molempia napajäätiköitä.
Jokaisella, jota kohdellaan huonosti, on oikeus suuttua. Moni ihminen purkaa silloin vihaansa muihin. Miksei luontoäiti saisi kimmastua; osoittaa, että häntä kiusataan?
Luontoäidin kyyneleet nostattavat tulvia. Luontoäidin kuume muuttaa vuodenaikoja. Se on ihan oikein.
Luontoäiti vihaa ihmiskuntaa, koska ihmisillä ei ole tapoja. Tai on, muttei hyviä. Taparikollisia on muuallakin kuin vankilassa.
Voimme vain toivoa, että luontoäiti sairastuisi Alzheimeriin.