Pohjoisitalialaisen taiteilijan Miriam Pertegaton ensimmäisestä taiteilijaresidenssikaudesta tuli tyystin toisenlainen kuin hän oli kuvitellut. Lähtöajatuksena oli maalata yksi omakuva yhä suurempaan kankaaseen siirtyen joka viikko kolmisen kuukautta kestävän oleskelun aikana. Iin Kulttuuri-Kauppila ja ympäröivä seutu iski Miriamin mieleen kuitenkin sellaisella voimalla, että hän ei kyennyt aluksi tekemään yhtään mitään.
Miriam sanoo ympäristön tavallaan lukinneen hänet hetkeksi. "Ensimmäisinä päivinä en voinut maalata, mutta pyrin ajattelemaan maalaamista koko ajan."
"Ehdin sentään nähdä muutoksen syksystä talveen", lokakuussa Iihin saapunut Miriam toteaa, kun katsomme ensimmäistä pientä omakuvaa. Koivun oksat sattuvat taiteilijan kasvojen eteen ja syksyinen lehti näyttää kuin tukkivan hänen suunsa.
Katsoja lukee ilahtuneena merkityksiä, mutta taiteilija itse on Iin-ensikuvaansa tyytymätön. Kuva, josta hän maalasi myös uuden version, herätti kuitenkin ajatuksia, jotka piirtyivät paperille.
"Joskus kestää kauankin ennen kuin itse pitää jostain työstään", hän toteaa. "Viimeisen vuoden aikana olen pääasiassa piirtänyt. Jos teen jotain väärin, se on vain paperia."