Ii Pohjoisitalialaisen taiteilijan Miriam Pertegaton ensimmäisestä taiteilijaresidenssikaudesta tuli tyystin toisenlainen kuin hän oli kuvitellut. Lähtöajatuksena oli maalata yksi omakuva yhä suurempaan kankaaseen siirtyen joka viikko kolmisen kuukautta kestävän oleskelun aikana. Iin Kulttuuri-Kauppila ja ympäröivä seutu iski Miriamin mieleen kuitenkin sellaisella voimalla, että hän ei kyennyt aluksi tekemään yhtään mitään.
Miriam sanoo ympäristön tavallaan lukinneen hänet hetkeksi. "Ensimmäisinä päivinä en voinut maalata, mutta pyrin ajattelemaan maalaamista koko ajan."
"Ehdin sentään nähdä muutoksen syksystä talveen", lokakuussa Iihin saapunut Miriam toteaa, kun katsomme ensimmäistä pientä omakuvaa. Koivun oksat sattuvat taiteilijan kasvojen eteen ja syksyinen lehti näyttää kuin tukkivan hänen suunsa.
Katsoja lukee ilahtuneena merkityksiä, mutta taiteilija itse on Iin-ensikuvaansa tyytymätön. Kuva, josta hän maalasi myös uuden version, herätti kuitenkin ajatuksia, jotka piirtyivät paperille.
"Joskus kestää kauankin ennen kuin itse pitää jostain työstään", hän toteaa. "Viimeisen vuoden aikana olen pääasiassa piirtänyt. Jos teen jotain väärin, se on vain paperia."
"Tämä on tapani työskennellä. Ajattelen paljon, ja huomaan, miten piirrän jotain, joka tulee alitajunnasta. Tuntemukseni muokkaantuvat kuviksi", hän kertoo. "Tässäkään piirroksessa en tiennyt, mitä aloittamani viiva päätyisi kuvaamaan", Miriam osoittaa alastoman naisen selän pehmeää kaarta.
"Tämä aika Iissä on kuitenkin ollut jotain hyvin poikkeuksellista: koskaan aiemmin en ole voinut käyttää näin paljon aikaa ihan olemiseen ja vaelteluun, ajatusten siirtymiseen ja konkretisoitumiseen kynän tai siveltimen jäljeksi."
Residenssissä on syntynyt öljyvärimaalauksia kankaalle sekä vesiväritöitä ja piirroksia paperille.
"Haluan tulevaisuudessa maalata paljon enemmän suurille paperipinnoille. Olen varmempi silloin. Sitä paitsi öljyllä työskennellessä on aivan liian paljon aikaa ajatella mitä tekee. Piirtäminen on nopeampaa, samoin vesiväreillä maalaaminen."
"Paperipinnoissa minua kiehtoo erityisesti tapetti. Sen kotoisuus, romanttisuus ja historiallisuus." Nytkin sitä on mukana uusissa töissä pienenä tekijänä. Ajatuksena on antaa tapetille, nimenomaan vanhalle, oleellisempi osa teoksia.
Työt Kulttuuri-Kauppilan näyttelytilassa osoittavat, miten ympäristö tuli määrääväksi tekijäksi projektissa. "Se vei minua."
Näyttely onkin saanut nimekseen Between me and Ii.
Koko todellisen ympäristön siirtäminen maisemiksi on Miriamin mukaan kuitenkin hänelle mahdoton ajatus. "Otan sen, millä on merkitystä minulle. Kuvitteellinen ja tosielämä yhdistyvät näiksi intiimeiksi maisemiksi."
Vaikka luonto ryhtyikin dominoimaan, tärkeiksi tulivat myös kaikki ne tarinat, joita hän kuuli. "Eräs nainen kertoi kohtaamisestaan hirvien kanssa. Minun oli pakko maalata siitä syntyneet ajatukset." Niinpä syntyi maalaus Blind date, jossa hirven turpa hamuaa naista hellästi jossain kaulan ja korvan vaiheilla.
"Tämä syntyi hyvin surullisella viikolla", Miriam Pertegato kommentoi työtä, jossa hän on myyttisen Daphnen kaltainen koivu, jonka sydäntä palokärki takoo.
Joen asukit tulevat useassa työssä käden ulottuville kosketettaviksi. Saman hän on kokenut paikkakuntalaisten kanssa. "Näyttelyssä käyneet ovat jakaneet ajatuksensa kanssani. Se on ollut todellinen ilo."
Lähteminen on hyvin vaikeaa, vaikka työ Venetsiassa ja koti sekä puoliso odottavat Triestessä. Ajatus töiden tuomisesta esille toisella kertaa Oulussa itää mielessä. Miriam tekee näet viimeisenä Iin-työnään oululaisen perheen muotokuvaa. "Työn tilaaja itse ehdotti potretin esille laittamista. Tulen mielelläni takaisin. Tänne jää ikävä."
www.kaleva.fi