Tietokirja
Charles Darwin: Lajien synty. Suomennos Pertti Ranta. Vastapaino 2009.
Charles Darwinin 200-juhlavuosi lähestyy loppuaan, ja evoluutioteorian isän kunniaksi on jo ehtinyt ilmestyä useampikin teos. Kulunut vuosi ei kuitenkaan ole vain Darwinin juhlavuosi, vaan hänen pääteoksensa Lajien synty viettää tänään tiistaina 150-vuotispäiviään.
Länsimaisen ihmisen maailmankuvan mullistanut teos on toki käännetty jo 1913 A.R. Koskimiehen toimesta ja julkaistu uudelleen muuttamattomana 2009. Käännöksen kieli on kuitenkin vanhanaikaista ja sisältää sanoja, joita ei nykykielestä enää löydy.
Myös monien kirjassa mainittujen kasvien ja eläinten tieteelliset nimet ja luokitukset ovat muuttuneet tieteellisen tiedon kasvamisen ja muuttumisen myötä.
Tämän takia Vastapaino ei ole tehnyt turhaa työtä julkaistessaan uudelleen suomennetun ja suomentajan jälkikatsauksella varustetun laitoksen Lajien synnystä.
Mikä sitten tekee Lajien synnystä niin merkittävän ja mullistavan?
Usein esitetään, että Darwin romutti Raamatun totuuden, jonka mukaan lajit on luotu kerrallaan ja erikseen ja ne pysyvät ikuisesti muuttumattomina. Mutta jo Darwinin isoisä Erasmus ja Darwinin kollega J-B Lamarck esittivät teorian lajien evoluutiosta.
Sen sijaan ajatus luonnonvalinnasta oli uusi ja kauaskantoinen. Luonnonvalinnan periaate lähtee siitä, että luonto tuottaa enemmän eliöitä kuin kykenee ylläpitämään. Tämän takia lajien on alati taisteltava pysyäkseen hengissä, ja luonnonvalinta suosii ympäristön vaatimuksiin taipuvia ja karsii sopeutumattomat.
Darwiniin vaikutti myös 1700-luvun lopulla syntynyt geologia. Sen fossiililöydökset todistivat ympäristön voimakkaista muutoksista ja muutosten vaikutuksista. Esimerkiksi dinosaurukset ja lentoliskot kokivat perikadon, koska ne eivät sopeutuneet muuttuneisiin olosuhteisiin.
Lajien synnyn tekee niin merkittäväksi se, että kirjan vaikutukset eivät rajoittuneet biologiaan. Myös monet yhteiskuntatieteilijät, talousmiehet ja filosofit ovat lukeneet ahkerasti Lajien syntyä. Opus on esimerkiksi vaikuttanut vahvasti niinkin erilaisiin filosofeihin kuin Herbert Spencer, Karl Marx, Friedrich Engels ja Friedrich Nietzsche.
Spencer sovelsi luonnollisen valinnan periaatetta yhteiskuntaan ja loi sosiaalidarwinismin. Sen mukaan heikkojen ja vähäosaisten auttaminen on luonnotonta ja jarruttaa yhteiskunnallista evoluutiota. Monet kapitalistit ottivatkin omakseen ajatuksen vahvimpien eloonjäämisestä, ja eräs yritys käytti "sopivimman eloonjäämistä" mainoslauseenaan.
Darwin itse ei allekirjoittanut Spencerin ja kapitalistien tulkintoja.
Marx ja Engels näkivätHegelin dialektiikalle uskollisina ,että yhteiskunta muuttuu vastakohtien taistelun välityksellä.
Lajien synnyn ensimmäisenä käsiinsä saanut saanut Engels juoksi sen luettuaan Marxin luokse ja julisti, että teos antaa luonnonhistoriallisen perustan dialektiselle materialismille. "Ei ainoastaan inhimillinen yhteiskunta vaan myös luonto on alituisessa dialektisessa liikkeessä ja kehityksen tilassa."
Nietzschen kuuluisaa yli-ihmisoppia voidaan ymmärtää paremmin Lajien syntyä lukemalla. Nietzsche päätteli, että kun apinoista kerran on kehittynyt ihminen, ihmisestä puolestaan joskus tulevaisuudessa kehkeytyy yli-ihminen.
Kukaan ei kuitenkaan voi vielä julistautua yli-ihmiseksi. Siksi Nietzschen syyttäminen natsien yli-ihmisteorioista ja niiden seurauksista ei tee oikeutta filosofin ajatuksille.
Lajien synty -teoksen ainutlaatuisuus ja kestävyys on sen monitasoisuudessa ja -tulkintaisuudessa. Kirjalla on jokaiselle jotakin tarjottavanaan.
Myös tieteen kielen monimutkaisuutta ja abstraktisuutta kavahtava tavallinen kansalainen voi huoletta tarttua teokseen, sillä se on täynnä havainnollisia esimerkkejä: Kirja on tyyliltään selkeästi ja mukaansatempaavasti kirjoitettu.