"Mitä tekemistä täällä on, kuurokorvakettu", kysyi kärsimätön luontoharrastuksiin tutustuja Marika Salinilta Hupisaarilla sunnuntaina järjestetyssä Löydä luonnollinen harrastus -tapahtumassa. Tyttö kavereineen oli ehtinyt tottua hyvälle, tapahtuman järjestäjät kun olivat kehitelleet monenmoista käytännön puuhaa pienille käsille ja vähän isommillekin.
Kettupäähineessä oman pöytänsä ääressä seissyt Salin keräsi osallistujilta rastikortteja, vähintään viidellä leimalla pääsi osallistumaan arvontaan. Leimoja sai tapahtumaa järjestävien yhdistysten, Eläinsuojeluliitto Animalian, 4H-yhdistyksen, Luonto-Liiton, Luontonuorten, Luonnonsuojeluyhdistyksen, Eläinsuojeluyhdistyksen ja Maan Ystävien, rastipisteistä.
Rastien lisäksi kortissa kysyttiin mielipidettä Oulun suurimmista ympäristöongelmista ja mistä tieto tapahtumasta oli saatu.
"Kun meillä ei juuri rahaa ole, pitää käyttää kekseliäisyyttä tiedonkeruussa. Tietosta on hyötyä, kun tulevaisuudessa järjestämme tapahtumia", Salin sanoi.
Ullamaija Talsta ja Juha Roikonen sekä Leo, 6, ja Juho, 1, aloittivat rastikierroksensa pajupillin teosta Oulun luonnonsuojeluyhdistyksen rastilla. Leo oli tyytyväinen, kun isä-Juha sai pilliin äänen aikansa aherrettuaan. "Olen minä näitä lapsena tehnyt paljonkin, nyt homma on vähän hukassa", Roikonen totesi pilliä fiilatessaan.
Talsta ja Roikonen kuulivat Hupisaarten tapahtumasta pari päivää aikaisemmin avoimen päiväkodin kevätjuhlissa. Kun Juho heräsi päiväunilta, lähdettiin koko perheen voimalla ulkoilemaan tapahtumaan. "Tänne oli mukava tulla, Hupisaaret on niin lähellä", sanovat noin vuosi sitten Ouluun muuttaneet Talsta ja Roikonen.
Varis tai harakka
Käden taitoja pääsi kokeilemaan myös toisessa luonnonsuojeluyhdistyksen pisteessä, jossa tehtiin kaarnalaivoja. Ari Lankisen molemmat laivat seilasivat hulppeasti purossa kunnes haaksirikkoutuivat kiveen juuri ennen siltaa. Se ei Aria lannistanut, hän siirtyi molskauttelemaan kiviä puroon.
Arin isä Pekka Lankinen piti lintujen tunnistuspistettä joen äärellä. Pöydällä oli tunnistettava kuvasarja kahta eri vaikeusastetta, aloittelijoille ja edistyneille. "potnapekka, saukko, sinitiainen, harakka...", Ari lasketteli tunnistuksia sujuvasti molemmista kuvasarjoista.
Pekka Lankisen mukaan yleisin tunnistus mustavalkoisesta kaupunkien asukkaillekin tutusta linnusta oli "varistaiharakka". Aikuisetkin tunnustivat, että kahden tutun linnun nimien muistaminen kohdalleen oli lapsena vaikeaa. Pöydän ääressä oli myös tehty havaintoja aamusta asti, koossa oli parikymmentä lajia.
Hupisaaret on perheiden suosiossa yleensäkin viikonvaihteisin, mutta tapahtuman houkuttelemana perheitä oli puistossa moninkertainen määrä tavanomaiseen sunnuntaihin.