Siitä puhe, mitä on liikaa.
Veden äärellä on päivitelty päättyvänä kesänä. Alavien rannikkomaiden jokivarsillakin kesätulvat yllättivät, mutta Oulujärvelle ne loivat lähes ennennäkemättömän maiseman.
Melontaretkillä on päästy ihmettelemään, kuinka matalat saaret ovat muuttuneet järvestä kasvaviksi metsiksi. On katseltu hiekkatörmäisen Kuostonsaaren vyörymistä ja koluttu kajakilla sellaisia rantoja, joihin normaalivetisenä kesänä ei ole asiaa.
Oulujoki Oy sai luvan 900 neliökilometrin laajuisen Oulujärven säännöstelyyn 61 vuotta sitten. Tuolloin valmistui Oulujoen ylimmäksi salvaksi Jylhämän voimalaitos.
Oulujoen vesistössä on 11 vesivoimalaa, nykyään Fortumin omistuksessa. Niiden vuosituotanto on noin 540 miljoonaa kilowattituntia.
Rakentamista seuraavien vuosikymmenten aikana ylpeys suurtyöstä laimeni voimalaitosten tarjoamien työpaikkojen vähentyessä ja raskaasti säännöstellyn vesistön kärsimien vahinkojen noustessa tietoisuuteen.
Jokivarren asukkaat penäsivät oikeuttaan saada jonkinlainen siivu voimaloiden tuotosta. On kiistelty kalasta, rantojen vyörymisestä ja säännöstelyn rajoista.
Oulujärven säännöstelyrajojen väli on 2,7 metriä. Usein harmina on veden vähyys etenkin keväällä, mutta nyt mentiin reilusti yli.
Rakennuksia kastui, rannat vyöryivät ja järven virkistyskäyttö vaikeutui. Aiheellisesti kyseltiin, miksi niin kävi.
Moni on luullut, että Oulujoen arvokkaasta säästövoimasta komeat voitot keräävällä Fortumilla on vastuu vesistön säännöstelystä. Ei kuulemma ole.
Voimayhtiön mukaan poikkeuksellisten luonnonolosuhteiden aiheuttamat haitat eivät ole sen vastuulla.
Tutkintapyyntö on tehty, vahinkoilmoituksia jätetty jokunen sata ja käräjiäkin asiasta kenties käydään. Ympäristöviranomainen on luvannut tutkia, tekikö joku väärin. Jos ranta-asukkailta kysytään, niin teki.
Miksi ohijuoksutuksia ei aloitettu aikaisemmin, iskikö ahneus? Haluttiinko syksyä kohti kallistuvilla sähkömarkkinoilla mennä riskiä ottaen piripintaisin järvin?
Tässä Fortum vetoaa säännöstelyn rajoihin. Se sanoo toimineensa tarkasti sääntöjen mukaan: ohijuoksutukset saadaan aloittaa vasta kun yläraja saavutetaan. Miksi ei aikaisemmin?
Kun vettä on järvessä liikaa, ongelma ei poistu juoksutusten myötä, vaan siirtyy paikasta toiseen. Hurjana virtaavan Oulujoen rannoilla on hilattu veneitä ylemmäs ja etsitty karanneita laitureita.
Fortum muistuttaa, että ennen vesistön rakentamista tulva söi usein rantoja Oulujärvellä. Säännöstelyn piti antaa turva tulvaa vastaan.
Kesällä huomattiin, että luonto ei kunnioita ihmisten asettelemia rajoja. Kovat sateet saivat järven loiskumaan reilusti yli, eikä tilanteelle kuulemma voitu mitään.
Fortum ei ole yksin vastuussa ilmastonmuutoksesta, mutta sen pitää varautua siihen yhdessä säännöstelyrajoista päättävien viranomaisten kanssa.
Tulvat, joita nyt tulee tilastollisesti kerran sadassa vuodessa, saattavat olla kohta paljon yleisempiä.
Nyt päästiin vielä pienin vahingoin, mutta sappi kiehahti monessa rantamökissä.
Myös rantarakentamisen sääntöjä on tarkistettava. Jos on odotettavissa, että säännöstelyn yläraja roiskuu rikki jatkossa tämän tästä, laiturit ja liiterit pitää rakentaa nykyistä korkeammalle.
Joku lapsenmielinen on kysellyt, eikö Oulujoen isäntä Fortum voisi kaivella taskunpohjaltaan ne miljoonat, joilla saataisiin kalatie jokaisen voimalaitoksen kylkeen.
Kun on seurannut voimayhtiön tiukkaa linjaa tulvakorvauksissa, voi arvata, että ei voi.