Elinkeinoelämän monet osa-alueet on yhdistetty Suomessa saman viraston, Luonnonvarakeskuksen, alaisuuteen.
Yhdistetyksi tulivat Metsäntutkimuslaitos (Metla), Maa- ja metsätalouden tutkimuskeskus (MTT), Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) sekä Maa- ja metsätalouden tietopalvelukeskus (Tike) ja sen numerotilasto-osasto.
Luonnonvarakeskus (Luke) on erittäin aktiivinen toimija, jolta tulee viikoittain raportteja muun muassa ilmastonmuutoksesta, ja se seuraa aina koko maailman tilannetta.
Eräs viime aikojen huolestuttavista raporteista koski elintarviketuotantoa. Siinä kehotettiin kaikkia valtioita huolehtimaan omasta elintarviketuotannostaan, sillä maailman luonnon kokonaistilanne heikkenee. Muodostuu kuivuus- ja kosteusalueita, joilla viljely ei enää onnistu, ja viljelyalueet supistuvat nopeasti ilmastonmuutoksen edetessä.
Luken tutkijat ennakoivat, että elintarvikkeita ei enää kymmenen vuoden kuluttua saa ostaa mistään, ja mailla, jotka eivät ole omasta tuotannostaan huolehtineet, on edessään nälänhätä.
Uhka on kova ja uskomattomalta tuntuva, mutta eikö neuvoa olisi parempi noudattaa kuin jättää noudattamatta?
Luonnonvarakeskuksen ohjeissa ei puhuta ruoantuotantoa koskevasta kilpailusta. Meilläkin on yritysmaailmassa halukkuutta vapaakauppasopimusten laatimiseen, vaikka eri mailla on luonnonolosuhteista johtuen erilaiset edellytykset pärjätä kilpailussa.
Laatukaan ei ole aina riittävä kilpailuvaltti, vaikka Suomi onkin panostanut ruoantuotannossa siihen. Tutkimus on jättänyt vapaakaupan vaikutukset heikolle selvitykselle. Niiden suotuisuudesta puhutaan, mutta käytäntö ei tätä asiaa vahvista.
Usein vapaakauppajärjestö osoittautuu kilpailujärjestöksi, jossa vahva osapuoli kahmii itselleen voitot. Näin kävi myös Pohjois-Amerikan vapaakauppajärjestölle. Yhdysvallat valtasi tuetulla tuotannollaan Meksikon maissi- ja soijamarkkinat. Pääkaupunki Méxicon ympärillä olevat hökkelikylät kasvoivat ja meksikolaisviljelijät työntyivät runsain joukoin Yhdysvaltain työmarkkinoille.
Kanadalaiset saivat niin ikään häviäjän osan, ja Kanada onkin nostanut asiassa syytteen Yhdysvaltoja vastaan.
Euroopan unioniin liittyminen on kaventanut Suomen omaa päätäntävaltaa kansanvälisiä sopimuksia tehtäessä. Olimme joutumassa mukaan Yhdysvaltain kanssa tekeillä olevaan vapaakauppasopimukseen, mutta presidentti Trumpin valtaantulo pysäytti tämän meidän kannaltamme kyseenalaisen hankkeen. Hän ei hyväksynyt vapaakauppasuunnitelmaa.
EU kohtelee jäsenvaltioita erilaisin säännöksin. Laki ei näytä olevan sama kaikille. Unioniin liityttäessä Suomi sai maataloustuen, jossa EU:n osuus oli 40 prosenttia ja oma osuus 60 prosenttia tuen kokonaismäärästä.
Perustajavaltioilla tuet ovat puolta suuremmat kuin meillä, ja niiden oman tuen osuus on vain 15–20 prosenttia tuen määrästä. Ne pystyvät itse muuttelemaan tukiaan, kun taas meidän myöhempien tulokkaiden on saatava siihen unionin lupa.
Muutama vuosi sitten Ranska lisäsi kansallista tukea muutamalla miljardilla lupaa kysymättä – perusteena kansallinen hätätila.
Puun käytössä Luonnonvarakeskuksella on ollut niin ikään opastava rooli. Se tähdentää puun ensisijaisuutta energiankäytössä ja samalla hiilen käytöstä luopumista.
Hakerangan otosta ja samalla nuoren metsän kunnostustöistä muistutetaan myös, sillä hyvin suoritettu hyötykäyttö on parasta metsänhoitoa.
Luonnonvarakeskuksesta on saatu talouselämälle monipuolinen apuelin, jota kannattaa kuunnella.
Erkki Raudaskoski
Rovaniemi
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.