Helsinki Luonnonsuojeluliitto haluaa rajoittaa soiden käyttöä. Se vastustaa suunnitelmia jalostaa turpeesta polttoainetta. Liiton mukaan erityisessä vaarassa ovat Pohjois-Pohjanmaan suot.
Noin kolmannes suunnitelmista käyttää turvetta hyväksi sijoittuu juuri Pohjois-Pohjanmaalle, mutta turpeenkaivu uhkaa myös Etelä-Suomen soita.
Suomessa on hallitustasolla esitetty ilmastonmuutoksen torjuntaan ajatuksia, että turpeella pystyttäisiin kuittaamaan ainakin osa uusiutuvan energian käytöstä. Luonnonsuojeluliiton käsityksen mukaan turpeen käyttöä tulisi ennemminkin rajoittaa kuin lisätä.
Liiton keskiviikkona julkaisema suo-ohjelma tähdentää päinvastoin, että ilmastonmuutoksen torjunta edellyttää ojitettujen soiden ennallistamista hiiltä sitoviksi ekosysteemeiksi.
Biologi, filosofian tohtori Risto Sulkava arvioi, että Suomessa tulisi ennallistaa 1-2 miljoonaa hehtaaria kerran ojitettua suota. Tämä on hänen mukaansa ainutlaatuinen mahdollisuus torjua ilmastonmuutosta.
Yli puolet soista menettänyt luonnontilansa
Reilu puolet Suomen alkuperäisestä suoalasta on Luonnonsuojeluliiton mukaan menettänyt luonnontilansa. Kaikkiaan soita on metsäojitettu noin viisi miljoonaa hehtaaria ja kangasmaita noin miljoona hehtaaria.
Ojittamatta soita on edelleen noin neljä miljoonaa hehtaaria. Ojittamattomistakin soista tai suon osista osa on muuttunut lähialueiden tai reunaosien ojitusten takia. Valtaosa jäljellä olevista luonnontilaisista soista sijaitsee Lapin läänissä, jonne myös soiden suojelu painottuu.
Lapissa on myös eniten jäljellä luonnontilaista suota soidensuojelualueiden ulkopuolella. Muualla Suomessa ojitusten kuivattava vaikutus ulottuu kolmeen neljäsosaan suoalasta. Tiheimmin ojitetuilla alueilla maan etelä- ja länsiosissa lähes kaikki suo on ojitettua.
Ojittamattomina ovat liiton mukaan säilyneet ainoastaan avosoiden metsänkasvuun kelvottomat ydinosat, mutta nämäkin ovat usein kuivahtaneet ympäristön totaalisen ojituksen seurauksena.
Suomen nykyisestä biologisesta suoalasta on suojeltu lähes 13 prosenttia eli 1,1 miljoonaa hehtaaria. Noin puolet siitä on suojeltu soidensuojelualueina ja toinen puoli sisältyy kansallispuistoihin, muihin suojelualueisiin sekä erämaa-alueisiin.