Korpihillat kukkivat maan mattona pitkosten kahta puolen rämeellä Keski-Pohjanmaan ja Keski-Suomen välisellä sydänmaalla, jossa suon vahvat tuoksut hivelevät kulkijaa. Hillojen lupaukset eivät kuitenkaan tallaudu saappaitten alle, sillä polulta ei saa poiketa.
Salamanperän luonnonpuisto sijaitsee Salamajärven kansallispuiston kupeessa. Sitä, kuten muitakaan luonnonpuistoja, ei juuri esitteissä ylistetä, sillä patikoijat ohjataan kansallispuistojen reitistöille. Mutta juuri salaperäisyytensä vuoksi luonnon aidot reservaatit myös kiehtovat.
Valittamiseen ei toki ole aihetta. Varsin kätevä on oijustaa nevajuotin poikki lankkutietä. Kiihkeästi kukkua kähisevä käki laskee kumahtelevia askelluksia. Käen nähdäkseen on pysähdyttävä, sillä rakkakivikon lomi johdattuvalta polulta voi pudota pahasti, jos astuu vahingossa sivuun.
Suomenselän kiveliöstä ei puhuta turhaan. Kangasmaille noustaessa polku on urautunut järkäleiseen maahan, jossa jokaiselle askelelle saa sovitella sijaa mukurakivien lomaan.
Ei tosiaan olla pohjoisen poropoluilla. Täkäläiset poluntekijät ovat metsäpeuroja, mutta niiden jouhevat reitit noudattavat soiden ja kankaiden välisiä pehmomaita.
Luonnonpuiston aarnimetsän vihdoin tavoituttua aika vapautuu tarkkailulle. Katse lepää ikimetsässä. Sen tuntee kilpikaarnaisista jättimännyistä, joiden kylkien palokorot kertovat vuosisatojen takaisista metsäpaloista. On pahkaa ja keloa harmaanukkaisena pylvästönä, sekä runsaasti maapuuta sammaleen niiden yli vyöryä.
Metsä natisee ja kitisee aivan toisin kuin muualla toisiansa vasten nojaavien puiden hionnassa. Ja vaikka tuulee melkoisesti, humina jää metsän latvustoon kuin toiseen maailmaan. Varsinkin tumman kuusikon sisällä hämyinen sees ottaa valtaansa ja tunnelmaa korostaa mutkittelevan puroveden jatkuva solahtelu.
Metsän väki juttelee omiaan vaihtelevasti. Sirittäjä on äänessä lehtoisessa notkossa, leppälinnut loruavat kankailla ja siepot tahoillaan rinnemailla. Säikähdyttävin on koppelo, metson akka. Se rymähtää askelen päästä ja pieksee siivillään tannerta siipirikkoa näytellen. Hälyn syyksi paljastuu polunvarren seitsenmunainen pesä.
Täällä, kuten muillakin kulkumailla, on kuvaavia ja tarinoihin perustuvia paikannimiä. On Kirkkokivi, Kylkeiset, Rekilammit, Kaijanlammi ja matkan päänä Penkkilammit. Kaikkiin tietopaikkoihin ei ole meneminen, ja siksi ne jäävät kutkuttamaan mieltä. Soma olisi vilkaista Saarilammin salattua saarta, mutta polku kiertää sen kaukaa.
Kävisikö salassa? Joutuisiko kiinni? Mitä siitä seuraisi?
Polunvarren Penkkilammet kuitenkin palkitsevat nöyryyden. Pienen ja avaran harjuselän kahta puolen avautuu lammen pintaa. Taustalla ui joutsen ja lähempänä kaksi sinisorsakoirasta rähinöi keskenään.
Ihmisten reitille on tulossa parannuksia. Polun varsille talvella tuodut uudet pitkoslankut odottavat kirvesmiehen taidonnäytettä. Tarvikkeista päätellen lankut sihdataan sijoilleen naulojen sijasta oikeanaidoilla puukiiloilla.
"Emme ole havainneet ongelmia, ihmiset kyllä aika hyvin noudattavat sääntöjä", sanoo puistonjohtaja Matti Hovi Metsähallituksen Pohjanmaan luontopalveluista.
Kansallispuistojen suosioon verrattuna kävijämäärät luonnonpuistoissa ovat pieniä. Ihmiset näyttävät myös tietävän, ettei kaikkiin puistoihin pääse edes tutustumaan. "Mutta onhan meillä suosittujakin virkistyskäyttöön sopivia luonnonpuistoja", Matti Hovi viittaa esimerkkinä Kevon luonnonpuistoon. Myös Olvassuon puistoon on hiljattain valmistunut retkeilyreitti.
Metsähallitus valvoo luonnonpuistojen rauhaa muun toiminnan ohella ja ajoittain alueille tehdään valvontaiskuja yhdessä muiden viranomaisten kanssa. Tällöin on yleensä kyse ilmi tulleesta luvattomasta moottorikelkkailusta, josta on saatu vihjeitä. Poromiehille on sallittu välttämättömien poronhoitotöiden tekeminen myös luonnonpuistoissa.
Liikkumislupia luonnonpuistoihin myönnetään anomusten perusteella. Lähinnä luvat liittyvät näytteenottoon, tutkimukseen tai opetukseen. Tällöinkin Metsähallitus haluaa toiminnasta raportin. Tutkimusta ja luonnonsuojelua varten
Luonnonpuistot on perustettu tieteellisiin tarkoituksiin. Ne palvelevat ensisijaisesti luonnonsuojelua ja tutkimusta. Puistot säilytetään luonnontilaisina vertailualueina, jotta luonnon muutoksia voidaan seurata. Luonnonpuistot ovat yleisöltä suljettuja. Niiden suojelumääräykset ovat tiukemmat kuin kansallispuistojen. Suomen kaikki luonnonpuistot ovat Metsähallituksen hoidossa.
Kulkemiselle luonnonpuistossa tarvitaan yleensä lupa. Muutamiin kohteisiin voi kuitenkin tutustua merkityillä poluilla.