Atso Romakkaniemen väitöskirja Poikasistutukset Atlantin lohen suojelukeinona tarkastetaan Torniossa Peräpohjolan opistossa 29.8. kello 12.
Yritys elvyttää heikko lohikanta vahvaksi pelkästään istutuksilla on toivotonta. Tornionjoen poikasistutuksia väitöstyössään tutkineen Atso Romakkaniemen mukaan istutusten myönteiset vaikutukset lohikannan kehitykseen näyttävät parhaimmillaankin vähäisiltä.
"Istutuksia paljon enemmän lohikantaan ovat vaikuttaneet kalastuksen kehitys ja luontainen kannanvaihtelu", Romakkaniemi kertoo.
Jos Tornionjoen luonnonlohen kannanvaihteluja verrataan Ruotsin puolen jokiin, joissa istutuksia ei ole tehty, tai Simojokeen, jossa istutuksia tehtiin suhteellisesti paljon enemmän, havaittavia eroja ei löydy.
"Kannankehitys on ollut kaikissa joissa sama eli kannan elvytystarkoituksessa tehdyt istutukset eivät toimi", väittelijä toteaa.
Tornionjoen lohikantaa tuettiin istutuksilla 25 vuotta vuoteen 2002 saakka.
"1980-luvulla sadasta lohesta, jotka saattoivat selvitä takaisin jokeen kutemaan, kalastus saalisti noin 95", Romakkaniemi havainnollistaa.
Istutuksilla saatiin kudulle noin yksi kala enemmän. "1990-luvun lopulla sadasta esimerkkikalasta kudulle selvisi jo 40", hän jatkaa.
Kalastuksen väheneminen selittää siten Romakkaniemen mukaan luonnonkantojen elpymisen 1990-luvulla. "Jatkossa ei kannata tuudittautua siihen uskoon, että hoidetaan kanta kasvuun istutuksilla, jos samalla kalastuspaine on suurta", hän linjaa.
Useat istutettujen kalojen biologiset ominaisuudet erosivat huomattavasti luonnonlohien ominaisuuksista. Erot kasvoivat sitä suuremmiksi, mitä pidempään poikasia kasvatettiin ja mitä paremmat viljelyolosuhteet olivat kasvulle.
Romakkaniemi havaitsi myös, että istukkaiden luontainen kuolleisuus on luonnonkaloja suurempi ja istukkaat myös jäävät saaliiksi herkemmin. Yksivuotiaista poikasistukkaista säilyi hengissä merivaelluksen alkuun eli vaelluspoikaseksi 10-25 prosenttia.
"Istutuspäätökset tehtiin 1970- ja 1980-luvulla silloisen parhaan tiedon mukaan", Romakkaniemi huomauttaa.
Luonnonlohen kannat hupenivat tuolloin vauhdikkaasti ja kalanviljelyn aloittaminen oli aivan perusteltua. Silloin ei voitu tietää, säilyykö luonnonlohi Tornionjoessa.
Lohen tulevaisuuden suhteen Romakkaniemi on varovaisen optimistinen.
"Näyttää siltä, että avomerikalastus tuskin enää voimistuu, eikä nykyisellä ajosiimapyynnillä kovin suurta kalastuspainetta aiheuteta."
Uhkiakin silti riittää, muun muassa lisääntymishäiriöitä aiheuttava M74-oireyhtymä, ilmastonmuutos ja rehevöityminen. "Epävarmuuksia on valtavasti", Romakkaniemi tuumii.
Romakkaniemi tähdentää, että hänen työnsä ei koskenut velvoiteistutuksia. Koska istutuspoikaset jäävät luonnonlohia herkemmin saaliiksi, voisi velvoiteistutusten oikeastaan ajatella menevän "oikeaan osoitteeseen" eli kalastajille.