Liiga: Ilves rökitti Kärpät Rak­si­las­sa

Koronatilanne Oulussa: Miksi kou­lu­al­tis­tuk­set eivät enää johda ka­ran­tee­niin?

Luon­non­an­ti­met ja ko­ti­ruo­ka kun­niaan

Ravinnolla on suuri merkitys ihmisen terveydelle - ja sairaudelle. Syömällä teollisesti käsittelemätöntä ruokaa kansanterveydelliset painajaiset, kuten verenpainetauti, sydäntaudit ja aivohalvaukset, häviäisivät käytännössä kokonaan.

-
Kuva: Laura Nissinen/arkisto

Kun ihminen evoluution myötä kehittyi, erikoistui ja lopulta halusi erottautua muusta luonnosta, hän loi samalla teollisen ruuanvalmistuksen.

Tehokkuuden siivellä ihminen tuli synnyttäneeksi varsinaisen sudenkuopan: teollinen ruoka on epäterveellistä geeniohjelmamme kannalta. Elintarviketeollisuus lisäsi ruokaan ihmiselle epäedullista natriumia ja lisäainefosfaatteja, mutta hävitti prosesseissaan kaliumia, kalsiumia, magnesiumia ja useita muita terveydelle tärkeitä ravintoaineita.

Monet kansansairaudet verenpainetaudista aikuisiän diabetekseen ja osteoporoosista aivohalvaukseen häviäisivät lähes kokonaan, jos ihmiset alkaisivat syödä luonnonmukaista ruokaa.

Ravinnolla on esimerkiksi verenpainetaudissa suurempi merkitys kuin verenpainelääkkeillä. Käytämme Suomessa yli 200 miljoonaa euroa vuodessa pelkästään verenpainelääkkeisiin ja lääkehoidon vaatimaan seurantaan.

"Ravintotottumuksia muuttamalla ja sitä kautta syntyvillä säästöillä voitaisiin varsin nopeasti ratkaista suomalaisen terveydenhoidon rahoituskriisi", uskoo professori Heikki Karppanen Helsingin yliopiston farmakologian laitokselta.



Kolmannes ravinnosta
kasvikunnan tuotteita


Heikki Karppanen sanoo, että teollisuus on terveysmielessä pilannut ruuan.

"Geeniohjelmamme mukaan olemme ravitsemuksellisesti edelleen keräilijä- ja metsästäjä-kalastajaelintavan kaltaisia eläimiä miljoonan vuoden takaa. Emme ole sopeutuneet siihen, että ravinnossamme on valtavasti suolaa, mutta samalla siitä on teollistumisen myötä kadonnut tärkeitä ravintoaineita."

Keräilijä-metsästäjä sai aiemmin käsittelemättömästä ruokavaliostaan vain vähän suolaa - Suomessa jopa liian vähän - ja riittävästi kaliumia, kalsiumia ja magnesiumia.

"Suositukset eivät aina ole parasta terveytemme kannalta, vaan logiikaksi pitäisi ottaa luonnollinen ja teollisesti nykyisillä tavoilla käsittelemätön ruoka", korostaa professori Karppanen.

Käytännössä se tarkoittaisi suurin piirtein sitä, että kaksi kolmasosaa ravinnosta olisi kasvikunnan tuotteita ja yksi kolmasosa eläinkunnasta; mieluiten kalaa ja riistaa, vaikkapa poronlihaa.

"Ihmisen geeniohjelma on joustavampi kuin esimerkiksi leijonan, joka syö vain lihaa. Mutta ihminen ei ole poikkeus luonnossa. Ruokiin nykyisin lisättävät suola ja fosfaatit eivät ole meille tarkoitettuja. Myös elintarvikkeiden raffinointi, joka poistaa suuren osan tärkeistä ravintoaineista, on osoittautunut erittäin haitalliseksi keksinnöksi."

Suomalaisten erityispiirteet selittyvät osin sillä, että kansamme on elänyt eristyksissä, kaukana ravinteikkaista ja suolapitoisista meristä. Muualla maaperässä ja juomavedessä on kohtuullisia määriä natriumia ja runsaasti muun muassa magnesiumia ja kalsiumia. Meillä näitä kivennäisravintoaineita ei ole vedessä juuri lainkaan.

Kun ihmiset ovat vielä käyttäneet lumesta sulatettua vettä, josta natrium ja muut kivennäisaineet puuttuvat täysin, kansaa on jatkuvasti uhannut suolan puute.

"Ennen kuin suola tuli yleiseen käyttöön Suomessa, pahaan ripuliin sairastuneet kuolivat jo lapsina suolan puutteeseen ja nestehukkaan. Sukua jatkamaan valikoituivat ne henkiin jääneet yksilöt, jotka olivat perinnöllisiltä ominaisuuksiltaan hyviä suolan pidättäjiä."

Eloonjäämistaistelussa pärjäsivät myös ihmiset, jotka kykenivät varastoimaan rasvaa. Modernissa runsauden maailmassa molemmat ominaisuudet ovat kääntyneet kantajiaan vastaan.



Teollisen ruuan
puutteita korjataan


Heikki Karppanen myöntää, että ei ole järkeä olettaa suurimman osan ihmisistä yhtäkkiä palaavan keräilijä-metsästäjäelintavan mukaiseen ravintoon.

Tiedon lisääntymisen myötä teollista ruokaa onkin jo lähdetty parantamaan. Rasvan määrää on vähennetty ja sen tyyppiä on muutettu, suolaa on poistettu ja ravintoon on palautettu teollisessa käsittelyssä kadonneita hyödyllisiä aineita.

Esimerkkinä Karppanen mainitsee kasvisterolien ja terveellisten kivennäisaineiden lisäämisen erilaisiin elintarvikkeisiin. Kaupan hyllyille lienee jo pian tulossa esimerkiksi uusia jogurtteja, juustoja, mehuja, salaatinkastikkeita, leipiä ja lihajalosteita, joita on terästetty sekä kasvisteroleilla että terveellisillä kivennäisaineilla.

Kun suolan keskikulutus väheni Suomessa 30 prosenttia, työikäisten aivohalvaukset vähenivät 70 prosenttia ja sydäninfarktien määrä putosi saman verran.

Helmikuun alussa julkaistun amerikkalaisen tutkimuksen mukaan suola vaurioittaa DNA-molekyyliä ja sitä kautta perimää. Geenivaurion synty selittänee suolaisen ruoan mahasyöpää aiheuttavan vaikutuksen.

Verenpainetauti aiheutuu käytännössä siitä, että ihminen saa kuudesta kymmeneen kertaa liikaa suolaa perimäänsä nähden.



Lainsäädäntö
avuksi?


Heikki Karppanen oli viime joulukuussa esittelemässä viimeisintä tutkimustietoa Brysselissä Euroopan ravintosuosituksista vastaaville tahoille. Mukana konferenssissa oli tukijoita ja elintarviketeollisuuden edustajia.

Yhdessä todettiin, että ravinnolla on keskeinen merkitys muun muassa verenpainetaudin torjunnassa Euroopassa. Mullistavaa kokouksessa oli kuitenkin se, että ensimmäistä kertaa teollisuus myönsi tutkijoiden tiedossa jo pitkään olleet teesit suolan epäterveellisyydestä ja teollisesti käsitellyn ruuan "köyhyydestä".

Teollisuuden edustajien allekirjoittamassa yhteenvedossa ehdotetaan jopa lainsäädäntötoimia, joilla teollisuus voitaisiin velvoittaa tekemään parannuksia ruokaan.

Taustalla lienee valmistajien pelko siitä, että jos lainsäädäntövelvoitetta ei tule, joku kilpailija voi saada etua kirjavasta tilanteesta.

EU:n elintarviketurvallisuusviranomaiset kokoontuivat tammikuussa pohtimaan EU-kansalaisten ravinnon terveellisyyttä. Kokouksessa päätettiin, että EU-maat Norja muassaan vähentävät kansalaisten elintarvikkeista saatavan suolan määrää. Suolakysymys on nostettu ykköseksi ongelmalistalla.



Kaikki liha ei ole
samanlaista


WHO:n uusissa ohjeissa huomioidaan jo kaliumin, kalsiumin ja magnesiumin lisäyksen tarpeellisuus. "Kysymys on olemassa olevien puutteiden korjaamisesta ruuassa", Karppanen tiivistää.

Hän vakuuttaa, että terveellä maalaisjärjellä pääsee pitkälle. "Ihan hyvin voi käyttää apteekin magnesiumvalmisteita, mutta hyvään lopputulokseen pääsee syömällä luonnonmukaisesti.

Monet kasvikunnan tuotteet ovat hyviä kalsiumin lähteitä. Esimerkiksi parsakaalissa on enemmän kalsiumia kuin maidossa.

Professori Karppanen mainitsee myös, että lihalaaduissa on suuria eroja. Riistaeläimistä on löydetty sellaisia terveyttä edistäviä rasvoja, joita aiemmin luultiin saatavan vain kalasta.

"Riistalihasta vain 3-4 prosenttia on rasvaa ja siitäkin vain murto-osa kolesterolia kohottavia rasvahappoja."

Maatiloilla tuotetussa lihassa rasvaa on 20-25 prosenttia ja kolesterolia kohottavia rasvoja moninkertaisesti enemmän kuin riistassa.



Kohtuullinen kuumennus
hyväksi kasviksille


Hiilihydraatteihin pätee sama ohje kuin muuhun ravintoon: mitä luonnonmukaisempi tuote, sen terveellisempi.

"Geeniohjelmamme mukaisesta terveellisestä ravinnosta suurin osa koostuu kasvikunnan tuotteista. Siinä ei ole eroteltu erityyppisiä hiilihydraatteja toisistaan. Luonnollisessa yhteydessä ruoka-aineissa olevat hiilihydraatit imeytyvät hitaammin ja ovat siksi oleellisesti terveellisempiä kuin puhdistetut sokerit, jotka imeytyvät nopeasti ja järkyttävät aineenvaihdunnan tasapainoa", Karppanen kertoo.

Perunastakin vapautuu nopeasti sokeria, joten se ei ole paljon käytettynä paras vaihtoehto.

"Ihminen voi turvallisesti ja vapaasti syödä marjoja, hedelmiä ja vihanneksia."

Ruuan käsittelemättömyys ei tarkoita kirjaimellisesti raakaa. Karppasen mielestä lyhytkestoinen kuumentaminen ja "al dente" -lopputulos on vain hyväksi vihanneksille.

"Kasvisolu menee rikki kohtuullisessa kuumennuksessa, jolloin ravintoaineet pääsevät imeytymään elimistöön. Raaka, huonosti pureskeltu vihannes menee suurelta osin ruuansulatuksen läpi sellaisenaan."