Tervamäen tilan pihapiiristä näkee kirkkaalla säällä Kuhmoon saakka. Tilanisännän Martti Niskasen ääni ei ihan kanna naapurikaupungin rajoille asti, vaikka hänen laulunsa nousee usein taivaisiin - sanoituksissa ja nuottiviivastolla.
Martti Niskanen isännöi Sumsan kylällä karjatilaa. Lypsylehmät vaihtuivat muutama vuosi sitten emolehmiin. Navetan remontointi on vielä kesken, sillä joululomalla ääntä piti säästää.
"Varsinkin eristeiden laitto on myrkkyä äänelle. Se menee pölystä ihan tukkoon. Turpeen pöly on ihan yhtä paha", Niskanen sanoo.
Ruumiillinen työ maatilalla pitää muutoin miehen sekä äänen kunnossa.
"En minä juuri muuten ääntäni hoida. Niinhän tuo tuntuu, että ääni vain paranee iän myötä."
Vuorosanoja ja yksinlaulua
Tilan lypsykarjan hoidossa olivat kiinni sekä isäntä että emäntä. Emolehmien kanssa kalenteriin saa tilaa kuoroharjoituksiin ja laulukeikkoihin, Niskanen kertoo.
Monessa kokoonpanossa laulava tenori harjoittelee ennen esiintymistä kotonaan.
"Aika paljon sitä tulee kyllä kotona töitä tehdessä harjoiteltua. Siinä vain pitää olla tarkkana, että laulaa oikein. Jos jonkun kohdan opettelee väärin, se jää alitajuntaan."
Tervamäen luomukarja pääsee nauttimaan myös Sotkamon kesäteatterin tulevista esityksistä, sillä emäntä Lea Niskanen harjoittelee vuorosanojaan ääneen kotikonnuilla.
Tenorille on
kysyntää
Huvin vuoksi Niskanen saattaa hyräillä kajaanilaisesta paikallisradiosta soivan kevyen musiikin mukana. Totisemman treenausjakson aikana Tervamäen emolehmät saavat kuulla Oskar Merikannon tai isäukko Bachin lauluja.
"Heidän sävellyksiään on mukava esittää. Molemmilla herroilla on helposti tulkittavia lauluja, vaikka ne teknisesti ovatkin vaativia", Niskanen luonnehtii.
Martti Niskasen laulajanlahjat löydettiin jo nuorena. Alakoulun juhlissa sumsalainen sai esittää yksinlaulua. Kirkkokuoroon hän liittyi 14-vuotiaana.
"Kirkkokuoro on varmaan edelleen se tärkein juttu. Loppuun neljättäkymmentä vuotta on kirkkokuoron kirjoissa ollut. Kirkkokuorossa laulaminen tekee hyvää äänelle."
Tenoreita ei kasva Suomessa joka oksalle, joten Niskasen äänelle on käyttöä myös Sotkamon Mieslaulajissa sekä heidän kvartetissaan. Joskus mies vierailee myös naiskuoro Pisaroiden vahvistuksena.
"Kaikkein mieluisinta on laulaa duettoa sopraanon kanssa", Niskanen tunnustaa.
Niskanen esiintyy myös Omario-triossa yhdessä Olli Hautalan ja Risto Vähäsarjan kanssa. Trio heittää keikkaa myös maakunnan ulkopuolelle. Keväälle on jo kutsu Rovaniemelle.
Niskanen kertoo, että laulaminen on erinomainen keino päästä sinuiksi ihmisten kanssa. Laulavaa ihmistä on helppo lähestyä ja laulunharrastajilla on aina jotain yhteistä.
Esiintyminen on laulamisen suola ja sokeri. Niskanen kertoo, että vuosikymmenten aikana esiintymisjännitys on jo kokonaan hävinnyt.
Maisema
ylentää mielen
Kainuulaisessa vaaramaisemassa alkaa helposti laulattamaan matalaäänisempääkin suomalaista. Jylhissä sotkamolaismaisemissa ajatus liitääkin parhaimmillaan kuin tuulihaukka poutataivaalla.
Tervamäen tila saa tukea perinnemaiseman säilyttämiseen. Laulavan isännän haaveissa on tuoda maisemaa
Vuokatin matkailijoillekin tykö. Viime kesänä Niskaset ahkeroivat vanhan luonnonniityn Tervajoen rantamailta kuntoon.
"Sehän pitää taas ensi kesänä käsin niittää. Saapi tulla matkailijakin kokeilemaan."