Luomuruoka on hyvä, hieno ja kannatettava asia. Mutta miten luomutuotteita löytäisi isojen markettien keskeltä ostokoriinsa?
"Luomun markkinointi on liian pehmeätä", pyhäsalminen kuluttaja Alpo Koski väitti Ylivieskatalo Akustiikassa, kun tuottajat kohtasivat kuluttajat ja luomuruoka kohtasi tavallisen ruoan Kalevan järjestämässä tietoiskussa.
Reisjärvinen Seija Puurula tutustui luomutuotantoon kymmenen vuotta sitten ja vaihtoi myöhemmin kulttuurisihteerin vakanssin luomuporkkanan tuottajan rooliin. Hän epäilee kauppiaiden rohkeutta asettaa luomua esille.
"Kukkurat myyvät. Jos luomuporkkanoita olisi marketissa esillä iso vuori kuten vaikka tavallisia omenoita, luomu kävisi kaupaksi", Puurula uskoi.
Sieviläisen maanviljelijän Jouko Huhtalan mielestä luomun menekin esteeksi nousevat markkinataloudelliset lait.
"Massatavara antaa kaupalle parhaan tilin", tavanomaista viljelyä harrastava suurtilallinen sanoi.
Luomu antaa elannon lähes 450 tilalle Pohjois-Pohjanmaalla. Tilakoot Oulun eteläisen alueella ovat suuremmat kuin tavanomaisessa viljelyssä.
Epäonnistumisen riskit torjunta-aineettomassa tuotannossa ovat normaalia suuremmat.
"Perunarutot ovat niin jalostuneet, että ilman torjunta-aineita perunan viljely on kuin heittäisi kruunaa ja laavaa, onnistuuko sato", sieviläinen Heikki Voltti harmitteli. Hän on Keski-Pohjanmaan luonnonmukaisen viljelyn yhdistyksen puheenjohtaja.
Terveysvaikutukset
tutkimatta
Luomusta löytyy paljon hyvää, vaikka sen terveysvaikutuksilla ei saa lain mukaan mennä retostelemaan. Ruukkilaisen luomuneuvojan Kauko Lehdon mielestä luomun kanssa pitää pelata mielikuvien avulla siihen asti, kunnes luomun terveysvaikutuksia on tutkittu tarpeeksi.
"Jos marjoja kasvatetaan Suomessa samoissa olosuhteissa lannoitteiden kera ja ilman, luomumarjoissa on enemmän C-vitamiinia", tiesi ylivieskalainen Tuula Taskinen, joka on perehtynyt luomuaatteeseen täydellä tarmolla ja kuuluu muun muassa luomututkijaverkostoon.
Mielikuvia löytyy niin paljon kuin kuluttajia. Luomu mielletään usein terveellisemmäksi vaihtoehdoksi - oli se totta tai ei.
"Kysymys on eettisestä asiasta. Uskon ostavani luomussa terveellisempää ruokaa, vaikken kotona lapsilleni mitään valistusta pidäkään", ylivieskalainen esiluokan opettaja Teija Puumala kiteytti.
Oman esimerkkinsä luomusta kertoi ylivieskalainen Arja-Liisa Mähönen, jonka laktoosi-intoleranssi katosi luomumaidon myötä.
"Mieluummin maksan luomutuottajille kuin lääketeollisuudelle", Mähönen puuskahti.
Kysymykset risteilivät yleisöstä panelisteille, mutta väittelyä ei syntynyt. Hyvänä esimerkkinä sopusoinnusta käy 370 hehtaarin luomutonta maa- ja metsätilaa hallinnoivan Huhtalan kommentti:
"Luomu ei ole täysin poissuljettu vaihtoehto", Huhtala tiivisti.
Se käsitys, että luomu olisi pientä ja kaunista, ei pidä paikkaansa. Pohjoismaista löytyy Taskisen mukaan 400 hehtaarin luomutiloja. Luomu ei ole enää niin erikoinen asia.
"En minä ainakaan haluaisi mitään (luomu)piipertäjän mainetta", Taskinen nauratti.