Thaimaalaispoikien kohtalo kosketti poikkeuksellisella tavalla ihmisiä ympäri maailman. Se on hyvin inhimillistä. Pelastustöiden onnistuminen kelpaa maailman johtajillekin malliksi siitä, millaisiin tuloksiin yhteistyö ja keskinäinen luottamus voivat kantaa.
Kulttuurifilosofi Marshall McLuhan loi 1960-luvulla käsitteen ”maailmankylä”. Se kuvaa tilannetta, jossa kehittynyt viestintä tekee välimatkoista merkityksettömiä ja lähentää maailman ihmisiä toisiinsa.
Tapahtumat thaimaalaisessa luolassa synnyttivät parin viikon aikana maailmanlaajuisen yhteisön, jossa jännitettiin 12 nuoren ja yhden aikuisen selviytymistä aivan kuin he olisivat oman kylän poikia.
Tapahtumasarjassa oli kaikki suuren tarinan ainekset. Surua, pelon hetkiä mutta myös sankaruutta ja lopulta valtavasti riemua.
Kun aika kuluu hiukan eteenpäin, nähdään ehkä tapahtumien tarkempi lopputulos. Isoja kysymyksiä on esimerkiksi se, miten pojat ja jalkapallojoukkueen valmentaja lopulta toipuvat kokemastaan. He tarvitsevat tukea varmasti pitkään.
Keskeinen asia ryhmän kohdalla tästä eteenpäin on se, millaisen julkisuuden he kohtaavat. Paikallinen ja maailmanlaajuinen mielenkiinto on edelleen valtavaa, mutta laaja julkisuus tuskin tekee nuorten elämästä ainakaan helpompaa.
Nyt mitataankin viestinten moraalia ja alan toimijoiden inhimillisyyttä. Viestintäalan eettiset ohjeet tapaavat korostaa uhrien ja omaisten suojelua, mutta toinen asia voi nyt olla, miten näitä periaatteita maltetaan ja halutaan noudattaa.
Myönteistä on joka tapauksessa se, että tähän mennessä tietoja pahoista ylilyönneistä ei ole tullut. Toivottavasti myös Thaimaan viranomaiset osaavat suojella pelastettuja. Varsinaisen pelastustyön johdonkin thaimaalaiset vastuutahot hoitivat ilmeisen mallikkaasti.
Merkittävää pelastustyössä oli, että viranomaiset olivat valmiita ottamaan avoimesti vastaan apua ulkomailta. Toinen suhtautumistapa olisi ollut, että viranomaiset olisivat esimerkiksi kansallisen kunnian takia käyttäneet vain oman maan pelastajia.
Kaiken lisäksi eri puolilta maailmaa tulleet sukeltajat pystyivät toimimaan erinomaisesti yhdessä sekä paikallisten voimien kanssa.
Kun kansainväliset suhteet ovat vakavassa tulehdustilassa, Thaimaan tapaus voisi juuri nyt olla vaikkapa suurvaltajohtajille esimerkki siitä, millaisiin saavutuksiin päästään, kun tavoitteet ovat yhteiset ja keskinäinen luottamus vahva.
Tapauksen yhteydessä on nostettu esiin kysymys siitä, miksi thaipojat ovat äkkiä kaikille tärkeitä, kun maailmassa on jatkuvasti lukematon määrä muita kärsiviä lapsia ja nuoria.
Kysymykselle on perusteita. Kiistatta luolapoikien kohtalo kiinnosti sen poikkeuksellisuuden ja pelastustyöhän liittyneiden vaarojen ja sankaruuden takia. Se kiinnosti aivan eri lailla kuin vaikkapa maailman lapsiprostituoitujen arki.
On silti vaikea kuvitella, että onnellisesti päättynyt tositarina Thaimaasta oikeasti kääntäisi katseita pois karummin päättyvistä kertomuksista. Ehkä se Euroopasta katsottuna toi pikemminkin muun maailman lasten elämän hetkeksi lähemmäksi meitä ja lisää myötäelämiskykyä myös kaukana asuvia kohtaan.