Uskomatonta, luolamiehellä on käsveska. Ja uskokaa tai älkää, tämän toimittajan silmän laajenevat teelautasen kokoisiksi, kun tuo kivikauden eläjä kaivaa sieltä esiin ensimmäisenä pääkallon.
Pääkalloa seuraa kalaverkko, kalaverkkoa hirven jänne. Sitten taivastelevan toimittajan eteen asetellaan vielä rivi keihäänkärkiä ja kirveen teriä.
"Nämä minä olen itse kvartsilla ja piikivellä työstänyt. Ja tämä kallo on ketunkallo. Tällä on osansa silloin kun heimotaisteluissa etsitään tämän kallon avulla että oletkos sinä nyt hylkeenheimoa vai ketunheimoa", selittää Kierikkikeskuksen opas Sami Viljanmaa.
Viljanmaa vaikuttaa varsin monitoimiselta mieheltä. Sen lisäksi, että hän opastaa turisteja ja vieraita Kierikkikeskuksessa, hän osallistuu ohjelmapaketin suunnitteluun ja arkeologiseen suunnitteluun.
"Viime kesänä kaivettiin tuolla Kierikkisaaressa", hän kertoo.
Eikä tämäkään riitä, Viljanmaa on mukana suunnittelemassa kulttuurimatkailureittiä Oulun kaaren kulttuuriseutukuntaan. Plus hän on arkeologi.
Lähes täydellinen
"Kivikautisesta asustuksesta on hyvin vähän tietoa", Viljanmaa aloittaa asustuksensa esittelyn.
Viljanmaan yllä olevan asun esikuvana onkin vuonna 1991 Tirolista löytynyt Ötzi, joka eli neoliittisen kivikauden loppuvaiheessa.
Viljanmaa on valmistanut asunsa täysin itse. Ommellut käsin itse poronnahkasuikaleella.
Hattu on ketunnahkalakki, paita hirvennahkaa, kintaat hylkeennahasta, samoin kuin irtolahkeet. Hihat ovat poroa.
"Oikeastaan ne ovat kierrätyskamaa, ne ovat vanhat irtolahkeet", Viljanmaa kertoo.
Irtolahkeet vetäistään peurannahkashortsien päälle.
Viljanmaa tunnustaa, että täysin kivikautinen ei hänen asunsa ole. "No alushousut on täällä alla, hygieniasyistä."
Ei palele
Muut Kierikkikeskuksen oppaat ovat laiskempia; he tyytyvät keskuksen tarjoamiin vaihtoehtoihin. "Olen minäkin välillä käyttänyt keskuksen kenkiä", Sami Viljanmaa heittäytyy vaatimattomaksi.
Viljanmaan kengät, tai oikeastaan eräänlaiset tossukat, on tehty hylkeennahasta.
"Vartta näihin täytyisi kyllä lisätä", Viljanmaa myöntää, mutta ei ulkona piipahtaessamme tunnusta palelevansa, vaikka pakkasta on lähes kymmenen astetta. Ei, vaikka nilkat vilkkuvat paljaina ja sukat ovat unohtuneet jonnekin pukukoppiin.
Mutta mitäpä ne kivikauden ihmisetkään sukista tiesivät?
Perinteitä pidetään yllä
Nahatkin Viljanmaa hankki aivan kuten samalla paikalla toimittiin jo noin 7 000 vuotta sitten. "Keskuksella sattui olemaan hallussaan kuusi hylkeennahkaa ja muinaisjousen tarvetta. Minä tein muinaisjousen ja vaihdoin sen nahkoihin."
Opas jutustelee, että oikeanoloisissa kamppeissa on helpompi ymmärtää kivikauden ihmistä. "Ja päästä hänen ajatuksiin."
"Olen monesti miettinyt, että pitäisi tulla tänne loppusyksystä muutamaksi viikoksi oikeasti elämään kivikauden elämään, kun vielä nousee kala ja saa marjoja. Se voisi kyllä herättää ajatuksia."
Tuli syttyy, mutta ei ilman tikkuja. Niin kivikaudelle ei kuitenkaan olla päästy, vaikka yritys on totta vie hyvä.