Pääkirjoitus

Luok­ka­tais­te­lun makua

Ruotsin porvarihallitus ja ammattiyhdistysliike näyttävät jo nyt olevan selvällä törmäyskurssilla. Kummallakaan ei ole varaa hävitä edessä olevaa voimainkoetusta.

Ruotsin porvarihallitus ja ammattiyhdistysliike näyttävät jo nyt olevan selvällä törmäyskurssilla. Kummallakaan ei ole varaa hävitä edessä olevaa voimainkoetusta.

Ruotsin uusi hallitus saattoi viime viikolla suunnata katseensa kiitollisena taivaalle. Astronautti Christer Fuglesangin seikkailut avaruussukkulassa ovat kiinnostaneet kansankodin asukkaita paljon enemmän kuin tapahtumat kotomaan kamaralla, missä poliittinen tunnelma on kuumenemaan päin.

Torstaina ammattiyhdistysliikkeen punaliput liehuivat Tukholman keskustassa ja liudassa muita Ruotsin kaupunkeja, kun ammattiliittojen keskusjärjestö LO järjesti protestipäivän hallituksen linjauksia vastaan. Syynä olivat kaavaillut muutokset työttömyyskassaan. Noin neljännesmiljoona ruotsalaista oli allekirjoittanut asiaa koskevan vetoomuksen.

Tämä nimimäärä ei vielä kerro valtavasta vastalauseaallosta. Kaupunkien toreillekin olisi hyvin mahtunut paljon lisää väkeä. LO:n kannalta kysymyksessä tuntui silti vasta olleen eräänlainen voimien virittely, alkusoitto tuleville mielenilmauksille. Lakkoja ei tässä vaiheessa ollut kaavailtu, mutta niiden aika voi tulla myöhemmin.

Ruotsin politiikka on aina jakautunut vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon. Sosiaalidemokraattisten hallitusten aikana työmarkkinarauha on tavallaan automaattisesti taattu, sillä mahtava LO on suoraan kytköksissä puolueeseen. Porvarihallituksen aikana taas yhtä automaattisesti hallitus ja LO asettuvat eri leireihin.

Tällä kertaa moni tekijä on omiaan kärjistämään tätä vastakkaisuutta. Göran Persson on väistynyt, eikä Ruotsin SDP:llä ole keulakuvaa ennen kevättä. Oppositiojohtaja siis puuttuu, ja LO on astunut täysillä täyttämään valtatyhjiötä.

Pääministeri Fredrik Reinfeldtin johtama porvarihallitus on puolestaan päässyt pahojen alkuhorjahdusten jälkeen jaloilleen ja ryhtynyt toteuttamaan omaa ohjelmaansa, liiemmin sivuilleen vilkuilematta. Tuore päätös eräiden valtionyhtiöiden panemisesta myyntiin on osa tätä kokonaisuutta, mutta varsinaisesti ay-liikkeen ovat pillastuttaneet aikomukset muuttaa työttömyyskassan sääntöjä -- hallituksen mielestä kannustaviksi, LO:n mielestä lannistaviksi.

Heti alkuvaiheessa liikutaan siis ideologisesti hyvin herkällä alueella, ja lisää voi odottaa olevan tulossa.

Suomessakin toki vastaavia merkkejä on olemassa, hyvänä tuoreena tapauksena suhtautuminen pääministeri Matti Vanhasen tilaamaan globalisaatioraporttiin ja sen ehdotuksiin. Esko Ahon porvarihallituksen aikana sukset ay-liikkeen kanssa olivat jo todella pahasti ristissä, ja sen väännön ay-liike pitkälti voitti. Silti Suomessa on huoletta voitu toteuttaa veronalennuksia, kotitaloustyön verovähennysoikeus ja muita sellaisia päätöksiä, jotka Ruotsin ilmapiirissä ovat paljon enemmän poliittisesti värittyneitä ja mielipiteitä jakavia.

Sosiaalidemokraattinen lehdistö leimaa Reinfeldtin ja valtiovarainministeri Anders Borgin suoraan Margaret Thatcherin oppien kopioijiksi ay-liikkeen murskaamisessa. Esimerkiksi Aftonbladet tiivisti nykytilanteen niin, että palkansaajat ja heidän järjestönsä protestoivat porvarillista luokkapolitiikkaa vastaan.

Ruotsin aatteellinen kahtiajako näkyi selvästi vaaliasetelmassa. Nyt on siirrytty toisille kentille. Koska hallituksella on valtiopäivillä vaalituloksen mukainen enemmistö, ay-liikkeen aseet ovat parlamentin ulkopuolella. Luokkataistelu on Suomessa sanana kuollut ja kuopattu, mutta Ruotsissa tilanne on toinen ja edessä on kuumeneva talvi.