Berliini Saksalaiset protestoivat hallituksensa sosiaalipolitiikkaa vastaan. He pelkäävät yhteiskunnallisten erojen kasvamista. Alimpaan sosiaaliluokkaan lasketaan kuuluvan yli kuusi miljoonaa saksalaista.
Tunnelmaa kärjistää Friedrich Ebert -säätiön tutkimus yhteiskunnallisesta integraatiosta. Sen mukaan jo kahdeksan prosenttia saksalaisista elää alimmassa sosiaaliluokassa. Itäsaksalaisista heidän joukkoonsa kuuluu neljännes.
Tyypillisiä alaluokkaan ajautuneita ovat pitkäaikaistyöttömät perheineen. Joka toinen itäsaksalainen pelkää päätyvänsä lähivuosina samaan tilanteeseen.
- Me kuulumme alakastiin aivan varmasti, vakuuttavat hallituksen politiikkaa vastustavaan mielenosoitukseen osallistuvat berliiniläiset Birgitte ja Ernst Sindell.
He ovat työttöminä kuudetta vuotta. Perheen kuukausibudjetti on 500 euroa. Vuokran maksaa sosiaalitoimisto. Työpaikka meni, kun tekstiilialan yritys siirsi tuotantonsa Puolaan.
- Näillä tuloilla ei käydä teattereissa ja konserteissa, eikä paremmasta ole tietoakaan, pariskunta huokailee.
Buuauksia ay-pomolle
Työttömyydeltä ja alaluokkaan putoamiselta eivät ole turvassa edes hyvin koulutetut. Sindellit viittaavat kännykkätehtaisiin, joista annetaan lähtöpasseja tuhansille ammattilaisille.
- Yksi lysti, onko kanslerina Schröder tai Merkel, samaa palturia puhuvat. Kaikki lupaavat työpaikkoja, mutta mutta mitään ei tapahdu, Ernst Sindell puistelee päätään.
Hän buuaa täysin rinnoin, kun puhujalavalle nousee Saksan toiseksi suurimman ammattijärjestön, palvelualojen liiton Ver.Di:n puheenjohtaja Frank Bsirske.
- Kun Schröder aloitti sosiaaliturvan purkamisen, niin Bsrirske ja muut ay-pamput olivat kuin hampaaton lammaslauma. Merkelin on helppo jatkaa Schröderin pohjustamalla tiellä, Ernst Sindell noituu.
Tuloerot kasvamassa
Satatuhatpäinen joukko Brandenburgin portin edessä puhaltaa pilleihinsä, kun Bsirske lupaa, ettei ay-liike hyväksy sosiaaliturvan karsimista. Hän tarkoittaa sillä myös pitkään jauhettua terveydenhoidon uudistusta, mikä huonontaisi palveluja ja nostaisi hintoja.
Vuoden vaihteessa kolmella prosentilla nousevaa arvonlisäveroa hän pitää epäsosiaalisena.
- Saksalaiset ovat tuplanneet omaisuutensa viimeisten 15 vuoden aikana, Birske sanoo. Jokaisella saksalaisella on 70 000 euroa ylimääräistä rahaa, viittaa Bsirske Deutsche Bundesbankin tuoreeseen tutkimukseen.
Hän muistuttaa, että saman pankin toisen tutkimuksen mukaan reaalipalkat ovat Saksassa laskeneet päinvastoin kuin muissa teollisuusmaissa.
- Miten kaksi täysin erilaista kehityslinjaa on selitettävissä, kysyy Bsirske ja vastaa itse, että vain siten, että luokkaerot ovat Saksassa kasvamassa.
Köyhien ja rikkaiden koulut
Mielenosoittajat muistuttavat, että alaluokka ei elä vain aineellisessa vaan myös henkisessä köyhyydessä.
Köyhien lapset joutuvat useimmiten alempitasoiseen Hauptschuleen, kun vauraimpien perheiden lapset laitetaan paremmat elämän eväät tarjoaviin reaalikouluun ja Gymnasiumiin. Jako eri koulumuotoihin tehdään 10-vuotiaana.
Varattomat vanhemmat eivät pysty maksamaan lapsiensa harrastuksia ja luokkaretkiä. Jäljelle jäävät tv:n katselu, videopelit ja lorviminen.
Alemman sosiaaliluokan saksalaiset tuijottavat televisiota 4-5 tuntia päivässä. Keskiluokan kodeissa kuvaruutu hohkaa pari tuntia vähemmän.
Katselutottumuksissakin on eroja. Kun keskituloiset ja varakkaat seuraavat enemmän ajankohtaisohjelmia, kulttuuria ja tiedettä, niin alaluokkalaiset tappavat aikaansa saippuaoopperoilla ja poliisisarjoilla.
"Sylkäisy työttömän kasvoille"*
Köyhän kansanosan ongelmavyyhtiin kuuluu myös perheväkivalta. Ainainen sentin venyttäminen, asumisen ahtaus ja elämisen epävarmuus kiristävät sekä lasten että aikuisten pinnaa.
- Tarvitsemme Saksaan heti 6-7 miljoonaa työpaikkaa, sanoo mielenosoituksessa Marxin teoksista otteita kaupitellut työtön elokuvakoneenkäyttäjä Harald Schindler.
Hänelle tarjottiin edellisviikolla tilapäistöitä kolmella eurolla tunnilta.
- Sehän oli kuin sylkäisy työttömän kasvoille. Ei sellaisella palkalla kukaan tule toimeen, Schindler tuiskii.
Hänen mielestään alin mahdollinen tuntipalkka on seitsemän ja puoli euroa. Sillä elää juuri ja juuri, jos kyseessä on täysipäiväinen työpaikka.