Painijoiden ja nyrkkeilijöiden kaltaisille painoluokkaurheilijoille punnitus kuuluu jokaiseen kilpailuun. Vammaisurheilijoiden punnitus on luokitus, jonka tarkoituksena on luoda edellytykset tasapuoliseen kilpailuun.
Paralympialaisten jokaisessa lajissa on oma luokittelujärjestelmänsä, jonka avulla urheilijat jaetaan heidän vammojensa mukaisiin luokkiin. Monimutkaisimpiin kuuluu uinnin luokittelu, sillä lajiin osallistuu hyvin erilaisia liikuntavammaisia, mutta myös näkövammaisia.
- Mukana on myös hyvin vaikeasti liikuntavammaisia, joille vesi on ainoa elementti, jossa he pystyvät liikkumaan. Mukana olevien toimintakyvyn haarukka on todella iso, Suomen paralympiajoukkueen vastaava fysioterapeutti Mari Jokitalo kertoo. Hän toimii kansainvälisenä uinnin luokittelijana.
Uimarin luokittelu alkaa penkkitestillä, jossa lääkäri tai fysioterapeutti testaa vammaluokasta riippuen esimerkiksi liikkuvuutta, koordinaatiota tai voimaa kuivalla maalla. Tämän jälkeen siirrytään veteen, missä uintitekniikan asiantuntija tarkkailee uimarin etenemistä.
- Monet uimarit pystyvät vedessä tekemään paremmat käsiliikkeet kuin kuivalla maalla, Jokitalo kertoo.
Vaikka uinnissa on paljon luokkia, liittyy luokitteluun aina vaikeuksia.