Kirjoittaja on espoolainen kirjailija.
On herkullinen tilaisuus kirjoittaa kolumni vuodenvaihteessa. Kalendaaristen aikojen vaihtuessa ihmisten mielet herkistyvät ja katseet suuntautuvat tulevaisuuteen uskon ja epäuskon, toivon ja rakkauden siivittäminä. Niin myös minulla. Haluan kirjoittaa vuoden viimeisinä hetkinä urheilun hulluudesta sekä hölmöydestä, jota me suomalaiset harrastamme ulkomaalaisten edessä. Ensin tulee urheilun vuoro.
Minua on suivaannuttanut yleisradion tapa lähettää päivittäin ja melkeinpä kerran tunnissa viiden minuutin mittainen urheilu-uutisten pikkupaketti. Tässä ei sinänsä olisi mitään ärtymisen syytä, ellei joku kaistapää olisi hoksannut, että löytääkseen mahdollisimman paljon kuulijoita tuo urheilun viisiminuuttinen lähetetään juuri ennen uutislähetystä.
Tästä tietysti seuraa, että jokainen, joka haluaa pysyä ajan tasalla ja kuunnella nopeita oikeita radiouutisia, joutuu vängällä myös kuuntelemaan urheilun viisiminuuttisen, halusi tai ei. Minä en tahdo, en kertakaikkiaan, mutta päiväni täyttyvät typerillä urheilutapahtumilla.
Joku voi huomauttaa, että miksi en avaa radiota vasta sitten kun on uutisten aika. Joskus olen koettanut, mutta yleensä uutiset ovat jo menneet. Olisi istuttava radion ääressä sekuntikello kourassa ja avattava vastaanotin vasta sitten kun kello lyö tasatunnit ja urheilun kimittävät selostajat sulkevat suunsa.
Urheilun takia radiooni ei asenneta ajastinta. Siihen sentään minua eivät radion eivätkä urheilun vouhottajat kykene pakottamaan.
Toivon siis alkavan vuoden kunniaksi sen verran yleisradioon järkeä, että pakolliseksi muodostunut urheilun viisiminuuttinen siirrettäisiin lähetettäväksi uutisten jälkeen, jolloin radion voisi rauhallisesti sulkea, ellei siis ole hullu eli urheiluhullu.
Kun nyt vauhtiin pääsin, haluan vielä muistuttaa, että urheilussa sallitaan ja hyväksytään paljon sellaista, mikä muualla yhteiskunnassa on rikollista ja ainakin häpeällistä. Viime aikoina on tullut ilmi likaisia lahjontajuttuja. Koska tutkimukset ovat kesken eikä oikeudenkäyntiäkään ole vielä aloitettu, en tahdo ennalta tuomita yhtään urheilijaa.
Sen sentään tohtii todeta, että kun ennen vanhaan, vajaat sata vuotta sitten, urheilijat juoksivat ja hiihtivät Suomen maailmankartalle, niin nyt he potkivat jalkapallolla ja hiihtävät dopinghuumeissa rakkaan isänmaamme taas ulos sivistyneitten kansojen yhteiseltä kartalta. Ehkä se ei menestyneitä ammattiurheilijoita suuresti vaivaa. Rikkaimmat heistä asuvat ulkomailla veroparatiiseissa eivätkä maksa kotimaahan veroja senttiäkään. Ei siis kannattaisi heilua ulkomailla Suomen väreissäkään.
Kaivattaisiin järkeä myös suhtautumisessa ulkomaalaisiin, varsinkin heihin, jotka ovat tulleet Suomeen turvapaikkaa etsimään ja muodostavat muslimiuskoisen tummaihoisen vähemmistön. Rasismin hyytävää peikkoa kavahtamatta rukoilen järkeä niille suomalaisille, jotka joutuvat tekemisiin noiden kotoutettavien ihmispoloisten kanssa.
Tässä on ihan aiheellista huomauttaa, ettei minulla ole mitään mustapintaisia ihmisiä vastaan. Olen asunut parinkymmenen vuoden aikana talvikaudet Portugalissa, jossa on entisenä imperialistisena valtiona hyvin paljon mustia kansalaisia - viimeksi Mosambikin ja Angolan sisällissotien julmana seurauksena. Tunnen paljon mustan Afrikan ihmisiä, mukavaa, uskovaista ja eloisaa väkeä ja hyviä työmiehiä.
Suomessa kuulemma joku rehtori suvaitsevassa radikaalisuudessaan päätti, ettei hänen koulussaan järjestetä joulujuhlaa, kun se kristillisenä tapahtumana saattaisi suututtaa niitä oppilaita, jotka tulevat Afrikan sarven maista. He kun muslimeina eivät Jeesus-lapsen seimitarinoita siedä, eikä joulupukki tonttuineen kuulu heidän perinteisiinsä. Näin siis siinä koulussa lapset talsivat koteihinsa saamatta tuntumaa suomalaiseen joulukulttuuriin.
Vuosien mittaan on kuultu kerrottavan sellaistakin, ettei Suvivirttä saa enää kouluvuoden päätösjuhlassa veisata, kun siinäkin on uskonnollinen vivahde ja ettei tällainen sovi muualta maailmasta Suomeen muuttaneiden pakolaisten kulttuuriin.
Voi hyvänen aika! En voi käsittää, mikä näitä ihmisiä vaivaa, siis näitä rehtoreita ja muita kansansivistäjiä! Pelokkaassa suvaitsevaisuudessaan he ovat hairahtuneet silkkaan hölmöyteen. Heiltä on unohtunut, että he asuvat ja tekevät töitä Suomessa, eivät Afrikassa, eivätkä ole muslimeja, vaan korkeintaan kristittyjä, ehkä ortodokseja, ateisteja tai agnostikkoja.
Minä taas jotenkin uskon tai ainakin arvostan Suomen kansan vanhaa mytologista uskontoa, Ukko Ylijumalan hahmoa ja hänen poikiaan Turjaa ja Rutjaa... mutta ei tulisi mieleenikään vaatia, että Suvivirren sijasta laulettaisiin lauluja Ukko Ylijumalan kunniaksi tai leikittäisiin tonttuleikkien sijasta sinänsä viehättäviä maahisleikkejä.
Kristilliset juhlaperinteet kuten virret ja Jeesus-lapsen joulun sanoma sekä pääsiäisen vietto ovat kunnioitettava osa suomalaista kulttuuria. Eivät ne ole pelkkää uskonnollista julistusta. Onneksi tuosta sivistymättömästä nöyristelystä viime tingassa päästiin. Opetusneuvos Antti Vanne, joka vastaa Suomen koulujen uskonnonopetuksesta, muistutti, että eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkinnan mukaan näissä jeesusteluasioissa ei ole kysymys uskonnon levittämisestä vaan suomalaisen perinteen säilyttämisestä.
Oli vähällä, ettei jouduttu luopumaan jopa oululaisista tiernapojista. Onhan se kieltämättä rasistinen ja uskonnollinen laulunäytelmä murijaanien kuninkaineen ja tähtipoikineen kaikkineen. Vaan se on suomalaista kulttuuria, jota ei pöljän suvaitsevaisuuden nimissä saa lopettaa.