Talven tilinpäätös tiivistyy tässä: Moi, mä oon Jussi Ahde ja aion just vetää lunta nokkaan.
Suomi on kärsinyt lumesta. Monin paikoin sitä on kinostunut yli metrin, Oulussa lähes puolikas.Satanut lumi muistetaan pitkään poikkeuksellisen raskashiutaleisena. Nakse vain kävi, kun kotimaisella kirvesmiestaidolla tehtyjä kurkihirsiä katkeili eri puolilla maata.
Lumi sortui sisätilaan aiheuttaen ylimääräistä hässäkkää ja hengenvaaran. Järkisyistä kaupunki puhdisti Ouluhallin kaariharjan valkoisesta tappojauheesta.
Sentään jääkaudenkin kokenut Suomi on menettänyt tuntumansa hankeen ja pakkaseen.
Oulun kaupoista kuuluivat pitkät kalsarit loppuneen kesken. Muutamia kahden seisottavia tapettikuosillisia hajakokoja oli jäänyt roikkumaan. Karvahattuja piti pahimmilla hetkillä etsiä hyllyjen välistäkin.
Kovaan kauteen ei osata varautua. Kaupungistuminen on tehnyt meistä vesirinkeleitä. EU:n pitää ottaa se huomioon. Toistaitoisuuttamme täytyy lobata Brysselissä.
Pohjoisen kaupungissa asuva jalkansa palelluttanut latasi paljon toiveita viime viikonlopulle. EU:n budjettikomissaari Michaela Schreyer vieraili alueella. Schreyerille esiteltiin harvaanasuttua, erityisolosuhteiden kanssa keppuroivaa kymmenen virran maatamme.
Tehtiin valtava taktinen munaus. Ainakin jos komissaari piti saada rahamielessä ymmärtämään, mitä talvisia hirveyksiä täällä joudutaan kokemaan.
Komissaarille ei näytetty lumipenkkaan muurattua kaupunkia. Häntä kieputettiin hankikantoisessa Kuusamossa. Ohjelma oli kuin turistimainoksesta: nostetaan muikkua, lasketaan poroja, nauretaan päälle.
Rouva Schreyerin kasvojen edessä olisi pitänyt kohotella yhden talven aikana resuiksi kuluneita miesten alushousuja, pipon alla rasvaiseksi hautunutta vaaleata tukkaa sekä lumen pieksämää toppatakkia, joka ei ole joutanut pesuun.
Näin valtioneuvoston kanslian EU-sihteeristö olisi tehnyt kerralla selväksi, mitä pohjoinen erityisolosuhde kaupunkiyhteisössä tarkoittaa: sitä että vesiputket jäätyvät ja virtsaputket tulehtuivat.