Lapin kamariorkesterin 30-vuotisjuhlakiertue. Kapellimestarina John Storgårds, solistina Heikki Nikula, klarinetti ja bassoklarinetti. Sodankylän kirkossa 5.10.
Tavallisesti syntymäpäiväjuhlissa lahjoja ojennetaan päivänsankarille, mutta Lapin kamariorkesterin juhlakiertueen yhteydessä saavana osapuolena oli yleisö. 30-vuotiaan juhlakalun soitantaa kuullessa tunsi itsensä hemmotelluksi. Tulkintojen viimeistelyn aste oli lähes kautta linjan ensiluokkainen.
Konserttikiertueen vieminen Utsjoelle, Ivaloon ja Sodankylään on jo juhlan aihe sinänsä. Rovaniemeläiset pääsivät juhlakattauksen ääreen maanantaina. Sama menyy tarjoillaan vielä keskiviikkoiltana Ylen ykkösessä.
Se kenen korvat olivat virittyneet huumorin taajuudelle, saattoi poimia konsertin ohjelmasta runsaasti musiikillisia sutkauksia. Aloitusnumeron sutkaukset tosin olivat Mozart-perheen kuuluisaa sisäpiirin huumoria.
Jäi mysteeriksi, miksi isä-Mozartin Sinfonia burlescan osien nimet olivat Hans-Makkara, Herra Housuhame ja Harlekiini, vaikka musiikki itse oli hyvinkin syvähenkistä italialaistyylistä barokkia. Arvokkuuden tuntua lisäsivät korkeasointisten soittimien puuttuminen ja barokkimainen jousenkäyttö.
Vuonna 1908 syntyneen Lars-Erik Larssonin tuotannon esittäminen sarjana on Storgårdsilta kulttuuriteko. Nyt viimeistään meidän täytynee avartaa maailmankuvaamme sillä seikalla, että Ruotsillakin on maailmanluokan säveltäjiä.
Larssonin klarinetticoncertinossa ajatuksen selkeys ja kansanmusiikkivaikutteet yhdistyivät kansallisromanttiseen mielenlaatuun rakastettavasti. Sodankylän kirkon akustiikassa joka vivahde soi edukseen.
Solistina soittaneen Heikki Nikulan äänelliset ominaisuudet ovat sanalla sanoen ällistyttävät. Mieleen tulee actionelokuva, jonka sankarin kung-fu -taistelutaitoja on parannettu tietokoneanimaatiolla - sankari liitelee painovoiman rajoituksista piittaamatta ja tekee ilmalennon aikana sen seitsemän potkua ja kuperkeikkaa.
Nikulan klarinetti leiskauttaa hetkessä hennosta pianissimosta loistokkaaseen forteen, ja kaari jatkuu hengitystekniikan turvin mielin määrin. Ja mikä merkillepantavinta, jokainen leiskautus on taiteellisesti perusteltu.
Nikulan vuonna 1998 yhdessä lappilaisten kanssa kantaesittämä Lunnin tango teki juhlakiertueella comebackin. Timo Hietalan sävellyksen rakenne tuntui uudistetussa versiossa selkeämmältä ja vastakohdat harkitummilta.
Bassoklarinetin tulkitseman arktisen Lunni-linnun seikkailut olivat hykerryttäviä. Alun huojuvasta kuulokuvasta päätellen otus oli popsinut käyneitä pihlajanmarjoja, ja parodinen meininki jatkui läpi teoksen. Välillä tehtiin häirikkövierailu Einojuhani Rautavaaran Cantus Arcticus -idylliin. Teos päättyi solistin ja orkesterin lempeään nokitteluun.
Konsertin päätti juhlava mutta rakenteellisesti tasapaksu Haydnin Sinfonia nro 63. Yksityiskohtien tasolla orkesterin monipuolinen fraseeraus teki esityksestä mielenkiintoisen.
Konsertin läpisoittonumeroksi jäi Nino Rotan puhallinkvintettokappale. Soittajat puhalsivat vivahteet keuhkojensa täydellä voimalla pois unohtaen, että pilleillä voi soittaa myös hiljaa.
