Oulu Kauppias Olof Lundströmistä on jäljellä jotakin nykypäivän ja tulevaisuudenkin oululaisille: hirsipintainen huvila Toppilansaaressa. Lisäksi Pohjois-Pohjanmaan museossa on suvulle kuulunut neitonukke.
Nallikarintien varrella oleva vanha rakennus kuuluu niihin, jotka säilyvät, vakuuttaa aluetta tutkinut arkkitehti KaarinaNiskala. Hän sanoo kauppias Lundströmin tehneen alkuperäiset vuokra-asiakirjat palstan omistaneen kauppaseuran kanssa 1800-luvun puolivälissä. Lundströmien jälkeen saman huvilan omisti Lidströmin makkaratehtailijasuku.
Myös Pohjois-Pohjanmaan museossa on Lundströmien lahjoituksia. Kauppias Lundström on lahjoittanut museoon mm. perheeseen kuuluneen nuken. Neitonukella on säämiskäkäsineet ja mustat silkkikengät. Museonjohtaja IlseJuntikka arvailee, että varastossa tällä hetkellä oleva lahjoitus taitaa olla 1830-1840-lukujen biedermeier-nukke
Suku saapui suuren palon aikaan
Oulun kaupungin historiasarja tuntee Lundströmit. Kustaa Hautalan kirjoittamassa kolmannessa osassa Pietarsaaresta suurena tulipalovuonna 1822 Ouluun muuttaneen kauppias Olof Lundströmin elämä aukeaa moninaisena eteemme.
Vuonna 1831 Lundströmimme on jo mukana tärkeässä toiminnassa. Hän esiintyy palosammutustoiminnan yhteydessä, koska hänet nimettiin paloruisku numero kolmen vesimestariksi. Vuonna 1835 Lundströmin talon eteen Torikadun varrelle oli kasattu niin paljon halkaistuja kiviä, ettei katua päästy kiveämään, paljastaa Hautala historian saloja.
Vuonna 1850 tämä kolmannessa kaupunginosassa asunut kauppias maksoi kaupungille vuokraa syys- ja kevätkalastuksesta sekä plaanista. Kalastus oli halvempaa, vain 1:11 hopearuplaa, plaanin eli niityn vuokra peräti 4:50 hopearuplaa.
Mitä muuta kauppias Lundström teki kuin kalasti, siitä Hautala mainitsee ainakin, että hän oli yksi niistä 20 kauppiaasta, jotka veivät Oulusta ulkomaille puutavaraa. Tätä varten hän perusti tai ainakin anoi oikeutta perustaa sahoja. Vuonna 1838 tähtäimessä oli saha Taivalkoskelle Iijokeen ja vuonna 1840 Simojoen Kalajokeen.
Maaherra Aleksander Lavonius, joka asusteli nykyisin Reinilän talona tuntemaamme kaupunkitaloa, johti vuonna 1854 tärkeää komiteaa. Se valittiin käyttämään suurta valtionavustusta siltatyömaihin, laiturinrakentamisiin ja muihin hyödyllisiin asioihin. Lavoniuksen komitean jäsenistöön kuului myös kauppias Olof Lundström.
Vaikka Hautala sanookin Lundströmin muuttaneen Ouluun Pietarsaaresta, hän toisessa yhteydessä toteaa tämän olleen syntyään raahelainen. Hänen vaimonsa, jota Hautalan historia ei mainitse, oli kansallismuseosta saadun tiedon perusteella Charlotte Makhel, jonka kanssa Olof vihittiin vuonna 1831.
Koululainen Westerlundin salongissa
Lundströmin suku osallistui antaumuksellisesti myös vanhan Oulun kulttuuririentoihin. Näyttelijätär Maria Silfvanista kertovan näytelmän yhteydessä jälleen ajankohtaiseksi tulleessa Westerlundin salongissa tapahtui, sillä Marian puoliso Carl Wilhelm Westerlund kokosi vuonna 1850 kaupunkilaisista kaksi seuruetta, jotka esittivät näytelmiä hyväntekeväisyystarkoituksessa.
Tässä joukossa oli myös koululainen Lundström.
Etunimeä ei mainita, mutta on ihme, ellei hän ollut juuri se Albert, jonka lelut ovat nyt esillä kansallismuseossa.