Reko Lundán: Tarpeettomia ihmisiä. Näytelmäkirjasarja. WSOY.
"Näytelmä kertoo miehistä hermoromahduksen partaalla - ja naisista, jotka saavat tuntea seuraukset", tiivistää takakansimäärittely erään Oulussa juuri nyt ajankohtaisen asian.
Kysymys on Reko Lundánin Kom-teatterille kirjoittamasta ja ohjaamasta Tarpeettomia ihmisiä -näytelmästä, joka on parasta aikaa pysähtyneenä muutamaksi päiväksi Teatriaan Kom-teatterin Pohjois-Suomen kiertueella.
Lundánin Komille aiemmin kirjoittamat ja ohjaamat menestysnäytelmät, Aina joku eksyy ja Teillä ei ollut nimiä, ovat tulleet kaikille halukkaille tutuiksi Komin kantaesitysten lisäksi myös muista teattereista, sillä juuri nämä kotimaiset alkuperäisnäytelmät ovat olleet himoittua ohjelmistoa teatterille kuin teatterille. Näytelmätekstit ovat myös kokeneet poikkeuksellisen onnen suomalaisten lajitoveriensa joukossa, koska ne on painettu.
WSOY on ottanut harteilleen määrätietoisen kulttuuritehtävän ryhtyessään julkaisemaan nykynäytelmäsarjaa. Tällainen toimintahan oli suomalaiskustantajilla vuosikaudet täydellisessä pannassa.
Muun muassa Juha Jokelan Mobile Horror ilmestyi samassa sarjassa joitakin aikoja sitten ja Lundánin kirjan tavoin PaavoHaavikonHitlerin sateenvarjo, joka sai kantaesityksensä helmikuussa Helsingin kaupunginteatterissa, pääsi hiljattain tämän sarjan harvalukuisiin ja valittuihin näytelmiin.
Näytelmätekstin lisäksi kirjailijan omat alkusanat ovat informoivaa luettavaa.
Lundán kirjoittaa omassaan tekstinsä syntyvaiheista. Hän kertoo alkaneensa keräillä pikku-uutisia ns. laajennetuista itsemurhista, joissa suomalaiset miehet tappavat paitsi itsensä myös vaimonsa ja perheensä. "Tiedostin koko ajan aiheen olevan niin raskas, että siitä tulisi tragedia", Lundán tunnustaa. Kirjoitusprosessin aikana hän kuitenkin päätti, ettei tässä näytelmässä kukaan kuole.
Lundán ei välttämättä halua näytelmällään sanoa, että vain työttömät hakkaavat vaimojaan, vaan parisuhdeväkivaltaa on kaikissa yhteiskuntaluokissa. Vaikka näytelmän katsomiskokemus voikin väittää päinvastaista, Lundán kieltää väittävänsä, että työttömyys sinänsä johtaa parisuhdeväkivaltaan.
Toisaalta hän pohtii, mikä olisi suurempi loukkaus itsetunnolle kuin heittää ihminen työelämän ulkopuolelle kilpailuyhteiskunnassa, jossa työllä ja uralla on ylikorostunut merkitys.
Väkivalta sikiää katkeruudesta, jonka syntyä edistää täysin kieroon kasvanut työnjako, kiteytyy Lundánin teesi kirjan alkusanoissa.
Hänellä on toivomuskin: Komiin näytelmiä kirjoittaessaan ja ohjatessaan mies on tullut siihen tulokseen, että Suomeen tarvittaisiin vakavasti otettava miesasialiike!