Moni lapsi hiljentyy huomenna television ääreen katsomaan ja kuuntelemaan iki-ihanaa, jouluaattoon perinteisesti kuuluvaa Lumiukko-animaatioelokuvaa. Roni Tran, 20, on saanut elää Walking in the Airin sävelmissä koko syksyn Tampereen Komediateatterin lavalla. Alunperin Idols-kilpailusta julkisuuteen ponnahtaneen Ronin suunnitelmissa ovat jatkossakin juuri musikaalit.
Vaikutat harvinaisen kohteliaalta nuorelta mieheltä. Voimmeko sinutella?
Totta kai, en mä nyt niin vanhanaikainen ole.
Millaisen kotikasvatuksen olet saanut?
Uskoisin, että kotikasvatus on ollut hyvä. Ehkä silloin teini-iässä se ei tuntunut niin mielekkäältä, kun vanhemmat olivat tiukkoina kotiintuloaikojen kanssa. Mutta se on ollut minulle vain parhaaksi, eivät he sitä piruuttansa ole tehneet.
Onko kasvatuksessa ollut kyse myös kulttuurieroista?
Molemmat vanhempani ovat kotoisin Vietnamista. Kasvatus on ollut ehkä tiukempaa suomalaiseen verrattuna. Vietnamilaisessa kulttuurissa nuorille annetaan ehkä vähemmän vapauksia, ja vanhemmat haluavat kontrolloida nuorten elämää. Kyllä toki vietnamilaisetkin vastuuta antavat, kunhan nuori osoittaa olevansa sen arvoinen.
Esiinnyt Tampereen Komediateatterissa Raymond Briggsin kirjaan perustuvassa Lumiukko-musiikkisadussa. Kuinka olet pärjännyt teatterin lavalla?
Teatterityö on tuntunut tosi kivalta, hienolta jutulta. Totta kai se oli ihan uusi juttu minulle. Tuli ihan yllätyksenä esimerkiksi, millainen työmäärä ennen esityksiä vaaditaan.
Miten muut näyttelijät ovat suhtautuneet aloittelijaan?
He ovat ottaneet minut hyvin vastaan. Ja lähdin nöyränä mukaan oppimaan, enkä sillä mielellä, että osaisin jo jotain.
Yhdysvalloissa supersuosittu High School Musical rantautuu myös Suomeen. Olet pyrkinyt siihenkin, kuinka kävi?
Olin koelauluissa ja hyvin meni. Jatkossa ollaan. Tietääkseni jonkinmoinen porukka alkaa muodostua, josta kai vielä karsitaan. Toistaiseksi olen mukana.
Mikä musikaalissa kiehtoo? Eikö se ole teennäistä?
Musikaalissa laulut ilmentävät tarinan juonta ja tunteita. On kiehtova yhdistelmä, kun saa näytellä ja laulaa. Sen olen oppinut, että teatterin lava on armoton. Jos keskittyminen herpaantuu hetkeksikään, illuusio särkyy. Eläytyminen vaatii keskittymistä, ja kun se on kunnossa, ei näytteleminen ole teennäistä.
Mistä iloisuutesi ja energisyytesi on kotoisin?
Voi kuulostaa kliseeltä, mutta hyvästä lapsuudesta. En ole aina saanut kaikkea, mitä olen halunnut, mutta olen aina saanut kaiken, minkä olen tarvinnut. Olen nuoresta saakka onnistunut aina löytämään positiivisen ajattelutavan. Sporttisuus ja energisyys ovat osa minua, myös musiikki saa minut aina hyvälle tuulelle.
Ponnahdit julkisuuteen Idols-kilpailun toisesta kaudesta. Silloin kilpailijat pantiin laulamaan kummallisten teemojen mukaan. Kuinka kovasti harmitti, kun jouduit tuollaisena rythm & blues -tyyppinä vetämään sukkahousuheviä ja putosit pois?
Kyllä minua tavallaan harmitti aika paljon. Se ei ole minulle ominaista musiikkia enkä ole sitä aiemmin laulanut enkä kuunnellut. Tuntuu, että minulla olisi ollut enemmän annettavaa, jos olisin saanut esittää omaan tyyliini sopivaa musiikkia. Mutta turha sitä on jälkeenpäin jossitella. Kaikki on kuitenkin itsestä kiinni. Vasta Idols-kisan jälkeen mitataan, onko ihmisestä artistiksi. Musiikkiala on hyvin raadollinen.
Onko sinusta artistiksi?
Kyllä mä kovasti haluaisin. Ensimmäisen albumin jälkeen kiersin Suomea koko loppuvuoden. Sitten pääsin keikkailemaan Yhdysvaltoihin, ja nyt olen ollut mukana Lumiukossa. En siis ole hirveästi ehtinyt uutta materiaalia työstämään. Mutta haaveita pitää olla ja tähtäin aina vain korkeammalla.
Miten korkealle tähtäät?
Ehkä mä haluaisin tehdä uuden levyn, jossa olisi vielä enemmän omaa vapautta. Tällä hetkellä minulla ei ole voimassa olevaa levytyssopimusta, joten minulla on siinäkin mielessä vapaat kädet sopia tuottajien kanssa. Mutta odotan rauhassa, ennen kuin julkaisen mitään. Lumiukossa menee vuoden loppuun ja sen jälkeen aikaa voi viedä High School Musical, mikäli pääsen mukaan. Tietysti sävellän ja sanoitan uusia lauluja koko ajan.
Miten vietät joulua?
Ihan suomalaisten tapojen mukaan juhlitaan kotona. Syödään kinkkua ja vähän laatikoita, mutta ehkä kuitenkin vähän enemmän vietnamilaista ruokaa, kuten kevätrullia. Ostellaan lahjoja, annetaan ja saadaan. Rauhoitutaan perheen seurassa.
Meitä pikkutyttöjä kiinnostaa, onko sinulla tyttöystävää. Niin että onko sitä?
Joo, voi vitsi, tuo on yleinen kysymys, kuulen tuota koko ajan (nauraa). Öö, sanotaanko näin, että mukava tyttöseura kelpaa aina.