Myrskyn silmään joutunut lumitykki ei ole tällä haavaa sen kummemmin Virpiniemessä kuin Sankivaarassakaan. Toistaiseksi se on visusti liikuntaviraston varastossa.
Viime talvena tähän aikaan oltaisiin Sankivaarassa jo kovaa kyytiä vedetty putkia ja asennettu vempaimia lumitykkiä varten, vaikka itse lumetus ei vielä hetkeen alkaisikaan.
Lumitykki ei ole mikään taikalaite, joka suoltaisi lunta itsestään tyhjästä. Lunta syntyy, kun vettä pumpataan laitteen läpi kovalla 22 barin paineella ja suihkutetaan lähes 400 suuttimen läpi ulos pitkällä kaarella, jolloin vesipisarat kiteytyvät lumeksi. Sankivaarassa lumitykkiä varten on rakennettu torni, josta lunta tykitetään.
Jotta vesi muuttuisi lumikiteiksi täytyy tietenkin olla pakkasta. Parhaiten ja eniten lumikiteitä syntyy 15 asteen pakkasella, jolloin kuutiosta vettä voi tulla lähes kymmenen kuutiota lunta. Jos lämpötila on nollassa, syntyisi lunta hädin tuskin saman verran kuin vettä.
Myös ilmankosteus ratkaisee: jos pakkasta on viisi astetta ja ilma kostea, lunta ei pahemmin synny. Tavallista lämpimämmät syksyt ovat viime vuosina tuoneet omat riesansa. Esimerkiksi Sankivaarassa on jouduttu ottamaan apuun muualta kuskattua jäähilettä, jotteivät ladut välillä sulaisi kokonaan pois. Sankivaarassa tehtiin tekolumella viime vuonna yhteensä 2,5 kilometriä latua: ensin lyhyt 800 metrin pätkä, sitä jatkettiin lähes puolella eli 1,5 kilometriin ja lopuksi tehtiin vielä Sankivaaraan kilometrin pisto.
Maantieteellisesti erot Virpiniemen ja Sankivaaran välillä ovat liikuntaviraston mukaan lopputuloksen kannalta merkityksettömän pieniä. Yleensä luonnonlumiladuille päästään kunnolla vasta lähempänä joulua. Ensimmäisenä vapaan hiihtotyylin harrastajat pääsevät luonnonlumille ns. EU-reitillä Ahvenojan ja Talvikankankaan välillä, jossa on tasainen ja kestävä kuntoradan pohja ladulle.
Liikuntavirasto on jo aloittanut latupohjien tamppaamisen osalle reitistöä, jotta lumi pysyisi paremmin, eikä sulaisi pois niin herkästi.