Kolumni

Lu­mi­ti­lan­ne ei ole hiih­to­kes­kuk­ses­ta kiinni, eikä maisema yk­sis­tään ketään elätä

Uuttusuon kahvilan edessä ulkopaikkakuntalainen pariskunta pohtii ääneen, miksi kaikki ladut eivät Rukalla ole vielä hiihdettävissä.

Kuva: Moilanen Jukka-Pekka

Uuttusuon kahvilan edessä ulkopaikkakuntalainen pariskunta pohtii ääneen, miksi kaikki ladut eivät Rukalla ole vielä hiihdettävissä. Ainoastaan kilpahiihtolatu stadionin kupeella ja yksi edestakainen hiihtoreitti Rukan kylästä lähes Saaruaan.

Rouva kertoi tavanneensa ladulla parikymmentä vuotta Rukalla kulkeneen hiihtäjän. Hän oli harmitellen todennut, että aiemmin tällaista tilannetta ei joulun seudun laduilla ole ollut. Ja tämän pitäisi vielä olla jokin hiihtokeskus, puuskahti toinen hiihtelijä ärtyneesti.

Vuosikausia tekopitäjässä hiihtelyäkin harrastaneena piti ensin laskea kymmenen kertaan kymmeneen, ja sitten koettaa mahdollisimman nätisti sanoa, että lumitilannehan ei hiihtokeskuksesta ole kiinni. Lunta ei ole vain syystä tai toisesta maahan asti riittänyt.

Toki itsekin olisin halunnut kiertää Vuosselin reittiä ja nauttia hyvistä keleistä, maisemista ja tunnelmasta sekä reitin varrella olevien kahviloiden makuhermoja kutkuttelevista tuoksuista.

Mutta ihmiset etelästä ovat ilmeisesti hukanneet oman luontokäsityksensä, kun luulevat, että hiihtokeskukset antavat määräyksiä yläilmoihin.

Tilanne on hieman samanlainen kuin hyvin usein turistien kanssa käydyissä keskusteluissa. Moni toteaa, että täällä on niin ihanaa – ihan käy kateeksi näitä paikallisia ihmisiä. Tännehän voisi jäädä asumaan. Se pitää paikkaansa, mutta on muistettava, että maisema ei yksistään ketään elätä.

Jos palvelut tuntuvat keskittyvät valtakunnallisesti ja maakunnallisesti, niin ne keskittyvät myös pienemmillä alueilla. Vaikka digitalisaation uskotaan tuovan helpotusta monien asioiden hoitoon, niin maitopurkkia se ei tuo yhtään lähemmäs ihmisiä.

Lähimpään kauppaan voi tulla matkaa Kuusamossa kymmeniä kilometrejä, kun kylältä se katosi vuosia ennen koulun lakkauttamista. Ja kaikilla syrjäseuduilla asuvilla ihmisillä ei ole tietokoneita eikä edes taitoa niiden käyttämiseen.

Ja jos tietokone olisikin, niin joko yhteydet on saatu siihen kuntoon, että pankin sivulle pääsee ilman hikoilemista ja tuntikausien yrittämistä? Pääteiden varsilla ja isoimmilla kylillä yhteydet kutakuinkin pelaavat, mutta kovin kauas ei tarvitse mennä ennen kuin yhteydet alkavat jo pätkimään.

Jos tietoliikenteen puolella voi Pohjois- ja Itä-Suomessa ilmetä isompien keskusten ulkopuolella ongelmia, niin monelle vanhemmalle ihmiselle pelkkä kulkeminen käyttämään palveluja voi käytännössä olla hankalaa. Jos käytössä ei ole omaa autoa tai naapuri ei syystä tai toisesta halua kyytiä tarjota, vaihtoehdot voivat olla vähissä.

Joka kylältä ei julkista liikennettä ole, ja taksillakaan ei ihan kauppaan ehkä ainakaan kovin usein raski lähteä. Se on monelle aika hankala paikka.

Ja vaikka auto olisikin, kulkeminen tuntuu vain kallistuvan päivä päivältä, kun polttoaineiden hinnatkin tahtovat koko ajan vain kohota.

Eikä dieselautokaan enää tunnu niin halvalta vaihtoehdolta. Nyt dieselin hinta on paikoin jo 95 oktaanista bensiiniä kalliimpaa. Sähköautoihin ei monellakaan ole edes varaa, koska alkaen-hinnatkin liikkuvat useammissa kymmenissä tuhansissa euroissa.

Joka tapauksessa hiihtokelit paranevat, koska lunta Kuusamossakin vielä ehtii talven aikana sataa. Ja sitä ehtii Etelä-Suomeenkin tulla muutaman kerran liikennettä haittaamaan. Pohjoisessa lumi ei ole este eikä hidaste, vaan olosuhde, joka on pakko ottaa huomioon, olitpa sitten liikkeellä autolla tai suksilla.