KemiMarkkasen Mauri silpaisee pitkälaikkaisella moottorisahalla jäälohkareesta kulman pois. Saha soi ja lumi lentää, kun kaljapullon tykötarpeet irtoavat kirskuen puolen kuution pötikästä. Talven yli pakastettua jäätä on pitkä rivi entisen tukun pihalla.
Kiristyvässä pakkasessa leijuu vahva teräketjuöljyn ja pakokaasun aromi. "Jäänveistäjän haju", Maukkana tunnettu Markkanen toteaa.
Jäämiehen Transitin lava on täynnä jos jonkinlaista härveliä, erilaisia työkaluja mitä moninaisimpiin tarpeisiin.
Pitkälaikkainen on lumilinnan hoviveistäjän tärkeimpiä apureita. Mutta löytyvät avolavalta myös petkeleet, jyrsimet ja raspit, kaikki mahdolliset jään muokkaamiseen sopivat kädenjatkeet.
Maukka ei ole koulukuntamiehiä, oppisidonnainen veistäjä, vaan pikemminkin kaavojen rikkoja, jolle käy urien työstäminen amerikkalaistyylisesti jyrsimellä ja perusveistäminen kiinalaisittain petkeleillä. Työkalun valitsee kohde ja sen vaatimukset. Pöytäveistos tai yrityslogo syntyvät jyrsimellä, kolmemetrinen mammutti moottorisahalla ja petkeleellä.
Keminmaalainen jäänveistäjä ei myöskään halua pakottaa materiaalistaan esiin viimeisen tapin takaa silkoista lopputulosta. "Jos saan valita, jätän työn aina hieman rosoiseksi", hän sanoo. Komeassa pitää olla jokunen särmäkin.
Leipätyön tekijän on kuitenkin oltava nöyrä ja sopeuduttava tilaajan antamiin raameihin.
"Kyllähän sitä mielellään kasvattaisi pitkän letin ja ottaisi etäisyyttä. Mutta tässä jää aika vähän tilaa omien taiteellisten pyrkimysten toteuttamiselle. Kausi on lyhyt ja perhe on elätettävä", Mauri Markkanen tuumaa.
Kemin lumilinna-ajan vetraani
Maukka on Kemin lumilinna-ajan veteraani, ollut mukana jo vuoden 1996 ensimmäisestä, maailman suurimmasta lumilinnasta lähtien. Noihin aikoihin mies kapinoi kännykkää vastaan, mutta sortui kuitenkin lopulta käytettyyn kojeeseen, johon tuli puhelu ja kysymys: "Voitko tulla, pysyykö moottorisaha kädessä?"
"Silloin ei jäänveistosta tiedetty juuri missään, ei ollut internettejä, joista tietoa olisi voinut kaivaa", Maukka muistelee.
Linnanherran soitto ei kuitenkaan tullut aivan ummikolle. Maukka oli jo noin vuosikymmen aikaisemmin osallistunut menestyksekkäästi kemiläisten järjestämään lumiveistokisaan ja värkännyt sittemmin Keminmaahan Kallin laskettelukeskukseen rinnevastaavana lumiveistorakennelmia. Suunnitelmissa oli jopa puoli sataa metrinen jättilohikäärme, mutta ajatus kaatui voimavaroihin.
"Siihen aikaan lumen kanssa puuhaajat olivat kylähulluja. Rahoittajia ja sponsoreita oli vaikea saada."
Suomessa vasta opetellaan jäänveistoa
Mutta ajat ja asenteet muuttuivat ja kemiläiset keksivät alkaa maailman suurimman lumilinnan rakentajiksi. Lumilinna on sen jälkeen noussut vuosi toisensa perään talvisen teollisuuskaupungin piristeeksi ja turistien houkuttelemiseksi, mutta ei ilman mahanpuruja. Vakiintuneen vastustajien joukon mielestä rahalle löytyisi muutakin käyttöä kuin sulavien monumenttien rakentelu.
"Lumilinna suo aivan mielettömiä mahdollisuuksia", Maukka puolestaan sanoo.
Jääveistäjälle linnatyömaa on ollut erinomainen opinahjo tämän hämmästyttävän kansainvälisen lajin saloihin. Kemissä on vieraillut kiinalaisia ja jakuutteja alan taitajia, Maukka taas on käynyt Bruggessa ja Nizzassa kansainvälisissä tapahtumissa veistämässä ja oppia imemässä.
"Kemin lumilinna nostatti meilläkin buumin, mutta Suomessa itse asiassa vasta opetellaan jäänveistoa. Muissa maissa esimerkiksi jäiset pöytäveistokset ovat juhlien vakiojuttuja", Maukka tietää.
Lämpö tekee
jäästä elastisen
Maukka on sielultaan enemmän jäämies kuin lumimies. Näin siksi, että jää on lunta haastavampi materiaali. "Aina pitää ahdistaa, että saa jotain aikaiseksi."
Tekijämiehellä on takanaan "pitkämonttuinen polku" vaikean raaka-aineen parissa. Kantapään kautta on tullut opituksi, että jäätä ei sovi käsitellä miten tahansa ja missä tahansa. Kovalla pakkasella se on kuin lasia, mutta lämpö antaa sille elastisuutta. Muotoja hakiessaan Maukka veistääkin liki huoneen lämmössä. Lämpöliimauksiin ja jääpinnan räjäyttämiseen ovat omat kuuman ja kylmän niksinsä.
Työkalupakissa on oltava useita tekniikoita, vaikka maailmalla on huippuja, jotka pitäytyvät yhteen ja ainoaan. "Nizzassa tapasin kaverin, joka veisteli eri kokoisilla kirveillä. Se oli hurjan näköistä hommaa." Taitavin Maukan kohtaamista veistäjistä on kotoisin Kaliforniasta: mies työstää jäätä ja suklaata.
Jäämies sanoo töissään pyrkivänsä omakohtaiseen elämykseen, joka välittäisi saman kokemuksen myös katsojalle. Parhaiten hän tuntee onnistuneensa joitakin vuosia sitten, kun lumilinnaan tehtiin suihkuallas, jossa elävän veden ympärille oli rakennettu jään, valojen ja musiikin harmoninen kokonaisuus.
"Siinä oli kaikkia elementtejä. Akustiikka oli kuin kirkossa. Ihmiset olivat ihastuneita, ja jotkut pitivät sen äärellä jopa hartaushetkiä."
Nyt jylhän mystisestä suihkualtaastakin on jäljellä enää valokuvia; kaksiulotteisia todistuskappaleita kauan sitten sulaneesta teoksesta.