Syksy ja alkutalvi olivat ennennäkemättömän lauhoja. Siispä Kemin lumilinnaakin päästiin tekemään vasta joulun jälkeen.
Pakkaset tulivat, kuten talvella tapaavat ja lumitykit saatiin työhön. Merikin jäätyi. Jääkansi oli rakennusvaiheessa juuri sopivan paksuinen ja siitä voitiin leikata valmiita levyjä ravintolapöydän kansiksi ja muihin rakenteisiin järjestyksessään kahdenteentoista lumilinnaan.
Eri vuosina linnojen koot ovat vaihdelleet, samoin sijoituspaikat. Nyt ollaan totutuimmalla paikalla, totutussa koossa. Konseptikin on tuttu: ravintola, hotelli, kappeli ja lasten liukumäki sekä muuta oheispalvelua.
Kemiläinen arkkitehti Rauno Ruonansuu on suunnitellut linnan pihan siten, ettei se aukea heti lippuluukulta vaan pikkuhiljaa tilassa liikkuessa.
Sitä miettii, että tulisiko linnasta asunnon tapaan mielenkiintoisempi, jos siellä pääsisi kiertämään kunnon ympyrän. Nyt linnassa vaelletaan edestakaisin siihen tahtiin, että tuntemattomistakin tulee hyvänpäiväntuttuja.
Jääveistoksia on ympäri linnaa. Ravintolan kabineteista löytää niin jäisen Sammon kuin Titanicinkin. Näyttelymuotoisena meriaiheista kuvastoa esitellään hotellin aulassa.
Veistoksia ei oikein osaa mieltää taiteena. Taidokasta käsityötä ne kyllä ovat ja yksityiskohdat piirtyvät tarkasti jäähän. Se takuulla ihmetyttää varsinkin talvea vähemmän tuntevaa, kuten ihmetyttää suuret lumesta tehdyt rakenteet.
Lumilinna onkin pitkälti eksotiikkaa. On kuitenkin todettava, että tällaisella eksotiikalla on vaikea vedota meihin, jotka olemme lapsena omia linnoja rakennelleet ja lumessa palelleet.
Jos on yöpynyt talvisella laavulla, on hankala löytää lumesta rakennetusta hotellihuoneesta jotain, mistä maksaisi kohtuullisen korkean hinnan. Jääravintolassakin tulee lähinnä vain palelleeksi. Ruoka kylmenee nopeasti, samoin kuumat juomat. Kylmiä ei edes tee mieli.
Jäästä ja lumesta tehdyt rakenteet toki kiinnostavat. Lumen likaisuus siellä täällä sekä liittyvien rakenteiden karkeus saattaa ottaa päiväkävijän silmään. Pimeässä niitä ei huomaa ja silloin linnan tunnelmakin on lämpimämpi.
Parhaimmillaan linna on kappelissa. Sinne kylmä luontuu ja jostakin syystä lumi tuntuu istuvan sakraaliin rakentamisen. Voisiko syy löytyä luterilaisuudesta ja siitäkin huolimatta, että kappeli on ekumeeninen.
Myös vanhat punamaalatut rantamakasiinit tuottavat mukavaa kontrastia linnanpihalle. Niistä kylmettynyt löytää lämmön.