Lumilautailu nousi vastahakoisesti olympialajiksi Naganossa 1998. Monen lajiin vihkiytyneen mielestä lumilautailu on vieläkin liian "cool" olympialaisiin. Torinossa lumilautailu on kolmannen kerran olympialajina ja tällä kertaa kolmen eri kilpailumuodon voimin.
Lautailun kuuluisin kapinallinen on norjalainen Terje Håkonsen. Hän voitti "alkuperäisen" lumilautaliiton ISF:n maailmanmestaruuden miesten lumikourussa (halfpipe) kolmesti peräjälkeen 1993, 1995 ja 1997. ISF jäi sittemmin Kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n jalkoihin. Naganossa Håkonsen päätyi boikotoimaan kisoja, koska ISF:n sijaan FIS oli vastuussa olympiakilpailun karsinnan järjestämisestä.
Håkosenin mielestä lumilautailu oli hylännyt periaatteensa, kun laji pakotettiin siirtymään ISF:stä FIS:n leipiin. Håkonsenin mielipide osoittautui lumilautailijoiden keskuudessa yleiseksi. FIS sääntöinen oli liian rajoittava lajiliitto "uudelle ja raikkaalle" lumilautailulle, joka ei kiihkomielisimpien harrastajiensa mielestä ollut pelkästään yksi hiihtomuodoista, kuten Kansainvälinen olympiakomitea KOK yhä luokittelee.