Lumilautailu kasvattaa suosiotaan Suomessa kiihtyvällä vauhdilla, mutta uudeksi maastohiihdoksi, 2000-luvun kansallisurheiluksi, sillä on vielä matkaa. Lumilautaväki ei oikeastaan edes halua tehdä rakkaasta lajistaan tunnustettua huippu-urheilumuotoa, koska se saattaisi viedä lautailun liian kauas juuriltaan.
--?Lumilautailussahan oikeastaan tämä urheilun ja olympia-aatteen alkuperäinen idea toteutuu vielä aika hyvin. Kisataan tosissaan ja totta kai halutaan voittaa, mutta ei unohdeta samalla kannustaa toisia, Suomen lumilautailumaajoukkueen päävalmentaja Pekka Koskela toteaa.
Muutakin kuin menestystä
Vuoden 2006 Torinon lumikourun olympiapronssimitalisti Markku Koski tunnistaa lumilautailun ja perinteisen huippu-urheilun välisen ristiriidan ja ymmärtää, että joillain tahoilla voi olla vaikea ottaa tosissaan lajia, joka ei suhtaudu itseensä haudanvakavasti. --?Suomessa varsinkin ajatellaan, että joku aloittaa jonkun urheilulajin sen takia, että se menestyisi siinä. Lumilautailussa se ei vain ihan mene välttämättä niin, Koski sanoo.
Juuri se sama syy, jonka takia Vancouverin ainoaa suomalaista hopeamitalistia Peetu Piiroista ei tulla valitsemaan vuoden urheilijaksi, myös vauhdittaa lumilautailun suosion kasvua nuorison keskuudessa. Lumilautailu on jotain muuta kuin perinteiset urheilulajit.
--?Minua ainakin kiehtoi tässä se, ettei ole mitään sääntöjä, että näin ja näin sun pitää tehdä, jotta menestyt. Piti tavallaan itse löytää se juttu. Se oli vapaata ja sopi minulle, Koski muistelee lautailu-uransa alkuvaiheita.
Olympiakultaa odotellessa
Vaikka lumilautailu haluaa pitää kiinni identiteetistään, niin näkyvyyttä sekin kaipaa. Ja sitä saa parhaiten menestyksen kautta. Suomi on kaapinut lajista tähän saakka olympiahopeaa (Piiroinen) ja -pronssia (Koski). Kultamitali saattaisi hyvinkin räjäyttää potin ja nostaa lumilautailun suosion huippuunsa menestyksenjanoisessa Suomessa.
Mutta ilman olympiakultaakin lumilautailu tulee kohoamaan suomalaisten lajihierarkiassa, uskoo päävalmentaja Koskela. Siitä pitää huolen aika.
--?Oma sukupolveni on aloittanut laskemisen joskus 80--90-luvun taitteessa ja elänyt tässä mukana. Kun me päästään keski-ikään, niin voisi kuvitella, että painopiste tulee muuttumaan sen suhteen, mitkä lajit Suomessa kiinnostavat, Koskela, 32, povaa.
