Rovaniemi
Kun rovaniemeläinen Sisko Ylimartimo aloitti lisensiaattityönsä valmistelun Jyväskylän yliopistoon, hänen tarkoituksensa oli saada pätevyys vain yliopiston lehtorin virkaan.Tutkimustyö veti Ylimartimon kuitenkin paljon syvemmälle. Hän ei olisi itse koskaan uskonut, että kymmenen vuoden sisällä hän tekisi kaksi väitöskirjaa.
Taiteen tohtori Lapin yliopistosta väitteli perjantaina Oulun yliopistossa myös filosofian tohtoriksi. Molempien väitöskirjojen aiheena on satu: Kay Nielsenin kuvitustaiteen arvioinnin jälkeen Ylimartimo tulkitsi H.C Andersenin Lumikuningatarta sisäisen kasvun kuvauksena.
Ylimartimo kuvailee itseään pieneksi sitkeäksi naiseksi, jolle keski-iän kriisi merkitsi uuden löytämistä ja haastetta vuosikymmenen mittaisessa tutkimustyössä. Leikillisesti häntä kutsuttiin satutohtoriksi jo ensimmäisen väitöksen jälkeen, mutta Ylimartimo tunsi itsensä sellaiseksi siinä vaiheessa vain puoliksi. Nyt kun hän tutkinut ja tulkinnut satua sekä kuvien että tekstin kautta, satutohtori-nimitys tuntuu hänestä perustellummalta.
Hetken aikaa tyhjä olo
Kahden väitöksen jälkeen tutkijalla on vain hetken aikaa tyhjä olo. Tutkimustyötä tulee kuitenkin koko ajan lisää. Saamallaan apurahalla hän on jo aloittanut Lennart Segerstrålen sakraalitaiteen tutkimuksen. Se valmistunee vuonna 2005, jolloin taiteilijan kuolemasta tulee 30 vuotta.
Sisko Ylimartimo tunnustaa, että "satuikäisyydestä" hän ei ole päässyt koskaan yli ja hän lukee yhä satuja muutoinkin kuin tutkimustyötään varten.
Viiden pojan perheessä satuhetkiä on ollut runsaasti ja ne ovat arvokkaita jälkeenpäinkin muistella. Lastenlapset ovat vielä niin pieniä, että heidän satumieltymyksistään ei vielä tiedä.
57- vuotias Ylimartimo ei pidä mahdottomana sitäkään, että joskus kirjoittaisi itsekin satuja.
Ylimartimon mielestä pelko sadun puolesta on aiheeton. Sadut ovat säilyneet tuhansia vuosia ja säilyvät kaikesta huolimatta. Ajatellaanpa, mitä tapahtuisi sähkökatkoksen aikana, kun tekniset laitteet olisivat pysähdyksissä. Sytytettäisiinkö nuotiot ja kerrottaisiin lapsille tarinoita ?
Tarina tutuksi jo lapsena
Lapsuudestaan Pudasjärven Pintamolla satutohtori muistaa hetket, jolloin hänen kodissaan TVH:n talossa vieraili niin sanottuja reppumiehiä. Hän istui puulaatikon päällä sisarustensa kanssa ja kuunteli vieraiden tarinoita. Ylimartimo uskoo, että humanistinen tutkija hakee omista kokemuksista kumpuavia aiheita.
Tutkimusmatkansa tanskalaisen satukuninkaan fantasiamaailmaan satutohtori aloitti pienen koulunsa kirjastossa. Andersenin joidenkin surumielisten satujen rinnalla Lumikuningatar tuntui turvalliselta. Siinä on onnellinen loppu.
Lumikuningattaren Lapinmaa tuntui pienestä tytöstä olevan Pudasjärveen nähden hyvin kaukana. Vasta myöhemmin hän hahmotti etäisyyden oikein.
Vuonna 1844 Lumikuningattaren kirjoittanut H.C Andersen ei tiettävästi koskaan käynyt Lapissa, mutta hänellä on ollut siitä monenlaista kirjallista tietoa saatavissa. Ylimartimo sen sijaan on vieraillut Andersenin syntymäkodissa Odensessa voidakseen paremmin tulkita satusedän mielenmaisemaa.
Kuvaus eheytymisestä
Ylimartimo pitää Lumikuningatarta kuvauksena psyykkisestä kypsymisestä ja eheytymisestä. Sadun tapahtumien keskeinen matka voidaan nähdä siirtymisenä lapsuudesta murrosikään ja varhaisaikuisuuden portille sekä irrottautumisena vanhemmista. Se on tulkittavissa myös keski-iän kriisin kuvaukseksi.
Tulkintamallina Ylimartimo on käyttänyt C.G Jungin analyyttiseen psykologiaan kuuluvaa näkemystä ihmisen psyykkisestä yksilöllistymisestä ja eheytymisestä. Sitä sadun Kai ja Gerda symboloivat tarinan päättyessä onnellisesti. Tähän harmonisoitumisprosessiin kuuluu myös tietoisen ja piilotajuisen suhteen analyysi.
Lumikuningattaren sanomaa Ylimartimo pitää puhuttelevana. Gerda hakee Kaita koko ajan ja on uskollinen olemukselleen.
Ylimartimo on valinnut väitöskirjatyönsä kanteen Tiina Väliniemen kuvituksen, jossa näkyy Lumikuningattaren sisäinen voima. Taiteiden tiedekunnan fantasiakuvituskurssin aikana syntyneessä Väliniemen kuvituksessa on eroa Rudolf Koivun Lumikuningatar-kuvitukseen, joka pitäytyy ulkoisissa kuningattaren tunnusmerkeissä.
Ylimartimon tulkinnan mukaan Lumikuningatar ei kerro ainoastaan Kaista, Gerdasta ja Lumikuningattaresta. Aidon sadun tapaan se kertoo vertauskuvallisesti meistä jokaisesta, myös kirjoittajastaan.
Sadussa on viitteitä Andersenin omaan elämään. Sadun verhossa hän saattoi paljastaa asioita, joista hän vaikeni omaelämäkerrallisissa teksteissään.
