HelsinkiWalt Disney oli herrasmiesvaras. Toisin sanoen hänellä oli laaja taiteellisten sitaattien paletti.
Tennispalatsin näyttely avaa katsojan silmät. Aina uudet ahaa-elämykset odottavat museosalien nurkan takana.
Vastaan tulevat kuvittajat Gustave Doré, Arthur Racham ja ruotsalainen John Bauer, elokuvaohjaajat F.W. Murnau, Fritz Lang, Cecil B. DeMille ja Alfred Hitchcock sekä kuvataiteilijat Heinrich Kley, Oscar Fischinger, Gustav Tenggren, Ludwig Richter, Ferdinánd Horváth ja Salvador Dalí.
Kirjailijoita on valtava lauma muusikoista puhumattakaan.
Näyttelyssä paljastuu, mikä teki Disneystä Disneyn. Koosteessa käsitellään 17 elokuvaa, joista 14:llä on eurooppalaiset juuret.
"Disney oli erityisen kiinnostunut eurooppalaisesta kulttuurista, mutta suhtautui siihen huolettomasti ja joskus tietyllä kyynisyydellä - aivan kuten suhtaudutaan työstettävään materiaaliin, jota voi alkaa takoa, vääntää tai sekoittaa", näyttelyn ranskalainen kuraattori Bruno Girveau tiivistää.
Mikä Disneyn taiteessa on omaa, ja voiko elokuvan tiimityössä sellaista ollakaan? Mikki Hiiressä on Chaplinia ja Douglas Fairbanksia, Fritz Langin tulevaisuusutopia Metropolis asuu Disneyn Lumikissa ja Fantasiassa.
Disneyn satuaiheet ovat Grimmin veljeksiltä (Tuhkimo, Lumikki, Prinsessa Ruusunen), Lewis Carrollilta (Liisa ihmemaassa) ja James M. Barrielta (Peter Pan).
Monet käsikirjoitukset imitoivat ja siteerasivat saman ajan elokuvia.
"Mikki Hiiren ensimmäinen seikkailu Steamboat Willie (Höyrylaiva Ville, 1928) oli parodia Buster Keatonin elokuvasta Steamboat Billy Jr (1928) ja The Pet Store (Lemmikkikauppa, 1933) on apinoitu suoraan Willis O'Brienin samana vuonna valmistuneesta King Kong -elokuvasta", Girveau luettelee.
Animaatiokuvien valot Disneyn omaksui saksalaisen teatterigurun Max Reinhardtin Berliinissä ja Wienissä kehittämästä teatteriestetiikasta ja lavastustekniikasta.
Henkilöhahmojen suhteettoman pitkät varjot puolestaan siirtyivät animaatioihin suoraan saksalaisesta ekspressionistisesta elokuvasta Tohtori Caligarin kabinetti.
Monet Disneyn satuhahmot ovat risteytyksiä tai alluusioita eli viittauksia elävin tai kirjallisiin tunnettuihin henkilöihin.
"Lumikki on risteytys näyttelijä Janet Gaynoria, joka näyttelee Murnaun elokuvassa Auringonnousu, lapsinaista Shirley Templeä ja englantilaisten prerafaeliittien sekä eurooppalaisen jugendtyylin eteerisiä naiskaunottaria."
Disney sämpläsi eli muokkasi luovasti alkuperäisteoksia. Kaikki lisäykset ja poistot olivat hänen mielestään oikeutettuja, jos ne kirkastivat elokuvan rytmiä, uskottavuutta ja selkeyttä.
Pohjoismaista Disneyn tallissa työskentelivät tanskalainen Kay Nielsen ja ruotsalainen Gustaf Tenggren, jonka Disney nimitti Lumikki ja seitsemän kääpiötä -projektin taiteelliseksi johtajaksi 1936. Tenggren toi elokuvan maisemiin ja ulkokuviin Skandinavian metsät.
"Kääpiöiden kodin puukaiverrukset perustuvat hänen muistikuviinsa isoisän Ruotsin kodista", väittää Robin Allan, Walt Disney ja Eurooppa -kirjan tekijä.
Tenggren loi myös luonnosmaalauksia Carlo Collodin sadun Pinocchiota ja Bambia varten.
Huolimatta Tenggrenin työpanoksesta, hänen nimeään ei mainita yhdenkään Disney-elokuvan alku- tai lopputeksteissä. Sellainen lahjakkuuksia nielevä sulatusuuni Disney-tehdas oli.