"Ei tämä mitenkään liian hieno ole. Mukava, elämää nähnyt maalaispappila mukavien naapureiden keskellä", kuvailee Lumijoen kirkkoherra Markku Tölli entistä kotiaan.
Tölli jos kuka onkin paras henkilö esittelemään myynnissä olevaa Lumijoen pappilaa. Hän asui siellä perheineen 14 vuotta marraskuun loppuun saakka. "Olemme asuneet vuokralla koko ikämme. Vuosikymmenten kuluessa on tuli kaipuu rakentaa oma talo."
Töllin oma haave oli, että pappila olisi jäänyt seurakunnalle toimistotiloiksi tai lapsi- ja nuorisotyön käyttöön. Käytännön muutostyöt olisivat kuitenkin olleet liian kalliit. "Olisi pitänyt rakentaa esimerkiksi palamattomat arkistotilat ja esteettömät sisäänkäynnit. Laskimme, ettei seurakunnalla ole siihen taloudellisesti mahdollisuutta", Tölli sanoo.
Pappilan myynti katkaisee kirkkoherrojen pitkän ketjun: reilun sadan vuoden aikana taloa on asuttanut kymmenen kirkkoherraa perheineen.
Lumijoen tilanne ei ole harvinainen Suomessa. Vain harva vanha pappila on edelleen nimensä mukaisessa käytössä. Kirkkoherrat alkoivat jättää pappiloita 1970-luvulla, kun luontaisetuasuntojen verotus lähti huimaan nousuun.
Kirkkohallituksen maankäyttöpäällikön Harri Palon mukaan pappiloiden nykykäyttöä ei ole kartoitettu yli kymmeneen vuoteen, joten tarkkaa kuvaa tilanteesta ei ole kenelläkään.
Oulun seudulla pappila toimii edelleen kirkkoherran asuntona ainakin Limingassa, Iissä ja Kiimingissä. Palon mukaan moni pappila on löytänyt käyttöä seurakunnan kokoontumistilana, juhlapaikkana tai toimistona.
Jos seurakunta ei löydä pappilalle mielekästä käyttöä, on myyminen Palon mielestä järkevä ratkaisu. Lämmitettäviä neliöitä on paljon ja korjauskustannukset suuret. "Ei ole itseisarvo, että seurakunnan pitäisi olla kiinteistön omistaja. Kulttuurihistoriallinen arvo säilyy parhaiten silloin, kun rakennus on alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan", Palo sanoo.
Lue lisää lauatain Kalevasta!