Esi-isämme kääntyisivät haudoissaan, jos kuulisivat, että Korkeasaari Helsingissä on keskellä talvea Suomen lumisin paikka. Vastaavasti Oulun seudulla ei päästä kunnolla hiihtämään perinteiseen tyyliin vähäisen lumen takia, ja kova lumipula laduilla vaivaa myös pohjoisen laskettelukeskuksia Syötteellä ja Rukalla.
Tällä kertaa eivät vain talven tulon ensiliukkaat pistäneet etelää sekaisin, vaan koko talvi on saanut kaiken täysin mullin mallin. Helsinki näyttää hukkuvan lumeen, eikä siellä tiedetä, mitä sen kanssa tehdään.
Pohjoinen osaaminen lumitöissä on luonnollisesti korkealla tasolla. Jos tämän talven etelän lumimäärä ryöpsähtäisi meidän korkeuksillemme yhdellä kertaa, siitä selvittäisiin ongelmitta. Menneinä talvina lumikasat ovat jonkin verran harmittaneet Oulun keskustassa, mutta ne on äkkiä kärrätty Oritkariin. Lumen paljous ei ole koskaan päässyt yllättämään.
Osaamista voidaan viedä myös tällä alueella. Apuvoimia ja valmiutta auttamiseen löytyy, jos sitä vain etelän suunnalta hoksataan pyytää. Vielä ei avunpyyntöjä ole tullut.
Täällä pohjoisessa mielellään hymähdellään pilkallisesti helsinkiläisten hädälle kinostensa keskellä.
Ylimielisyyden sijasta etelään voitaisiin suunnata ymmärrystä ja apua. Tätä ja viime talvea lukuun ottamatta ihmiset siellä ovat tottuneet paljon vähäisempiin lumimääriin vuosikymmenien ajan. Tämän kaltaista tilannetta ei kukaan olisi voinut aavistaa.
Jokasyksyisistä ensilumen liikennekatastrofeista sitä vastoin pääkaupunkiseudulla voitaisiin vähitellen ottaa opiksi. Siihen ei tarvittaisi muuta kuin asennemuutos kaikille tiellä liikkujille: turha hätäily pois, jos keliolot sellaista vaativat.