Oikea lumitalvi on taannut Suomen tuhannelle karhulle leppoisat unet. Tutkija Samuli Heikkinen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta kertoo, että luonnossa otsojen pitkä uni jatkuu yhä.
"Tampereelta tuli varmaksi väitetty tieto karhun liikkumisesta, mutta hirven jäljethän ne olivat. Yleensä karhut heräilevät meillä vasta huhtikuussa."
Suomen karhukanta kasvaa keväisin, kun naapurin rauhallisilla korpimailla talvehtineet eläimet vaeltavat takaisin Suomen puolelle. Tietoja karhujen liikkeistä on saatu etenkin seuraamalla noin kymmenen radiolähetinpannoitetun karhun reittejä.
"Pantakarhuja on itärajan lähellä ja Keski-Suomessa. Pisimmillään lähetin toimii pari vuotta, ja jos pannoitettu karhu saadaan kiinni uudestaan, lähetin vaihdetaan", Heikkinen kertoo.
Karhu ei näytä olevan asuinpaikkansa suhteen niin vaativa, kuin aiemmin luultiin. Vanhan metsän riittävyyttä enemmän asuinpaikan valintaa rajoittaa se, että karhu pyrkii yleensä välttämään ihmistä.
Laillisesta ja laittomasta metsästyksestä huolimatta Suomen karhukanta on viime vuosina kasvanut.
Heikkinen arvelee, että kevään hangille kömpii satakunta pesuetta, joissa on yleensä yhdestä kolmeen pentua kussakin.
Talviuni voi
lyhentyä
Karhukannan runsastuminen ei ilahduta poronomistajia. Esimerkiksi Kainuussa ja Kuusamossa pieniä poronvasoja katoaa alkukesän aikaan runsaasti karhujen suihin.
"Olemme kyllä yrittäneet selvittää karhujen ja porotuhojen lainalaisuuksia karhuja Kuusamossakin pannoittaen, mutta eivätpä ne sitten tulleetkaan sinne, minne odotimme", Heikkinen mainitsee.
Myöskään karhututkija Jonna Katajisto Helsingin yliopistosta ei ole kuullut, että luonnossa elävät karhut olisivat jo alkaneet heräillä. Vuosi sitten lauha sadesää herätti karhuja Etelä-Suomessa tammikuussa.
"Karhu selviää kyllä ilman talviuntakin. Jo Viron karhuilla talviuni on paljon lyhyempi ja etelämmässä ne eivät nuku lainkaan varsinaista talviunta. Ruskeakarhun levinneisyys ulottuu Pakistaniin saakka", Katajisto muistuttaa.
Karhu ei ole ilmastonmuutoksen ensimmäinen uhri, mutta lumettomat ja lauhat talvet voivat silti vaikuttaa suurimman petomme elämään.
"Jos karhut eivät nuku talviunta, niiden pitää syödä. Talvella ruokaa on vaikea löytää, ja silloin ne saattavat hakeutua asutuksen lähelle. Siitä voi syntyä ongelmia."
Suurpedot
runsastuvat
Vaikka karhun näkeminen luonnossa on edelleen hyvin harvinaista, todennäköisintä se on keväällä. Silloin karhut voivat kiiman ajamina liikkua laajoillakin alueilla.
Jos kohtaa karhun, on syytä poistua rauhallisesti tulosuuntaansa. Todennäköisyys joutua kohtaamansa karhun raatelemaksi on pienempi kuin yksi kahdesta tuhannesta.
Karhu hävitettiin Pohjoismaista 1800-luvun lopulla lähes sukupuuttoon. Vielä 1920-luvulla karhuja oli Suomessa vain satakunta. Nyt niitä elää koko maassa Ahvenenmaata lukuun ottamatta.
Muidenkin Suomen suurpetojen tulevaisuus näyttää melko hyvältä.
Susia on 220-240 ja ne leviävät länteen. Noin 1 500 yksilöön kasvanut ilveskantakin etsii uusia asuinalueita. Ahmoja on vain noin 130, mutta niidenkään määrä ei ole viime vuosina vähentynyt.