Eihän Suomen säälittäville tuntureille saa kunnon kilparatoja. Ei näitä edes kehtaa verrata Alppien legendaarisiin kisaratoihin!
Ja höpö höpö.
"Levin ensimmäisessä naisten Eurooppa cupin kisan ratakatselussa Saksan joukkue rupesi itkemään", Levin maailmancupin kilpailunjohtaja Tapio Kokko hörähtää kuuden vuoden takaisille muistoille.
Kokon puheissa voi olla lievää Lapin lisää, mutta asia ei siitä miksikään muutu. Levi Black -rinne täyttää täydellisesti maailmancupin kovat vaatimukset: pituutta ja jyrkkyyttä on riittävästi, keskijyrkkyyttä enemmän kuin viime talven olympialasissa.
"Vaikka ei pituudella ja jyrkkyydellä varsinaisesti ole tekemistä sen kanssa, onko rata vaikea vai helppo. Oleellisempaa on, millainen on lumen ja jään pinta radalla", Kokko sanoo. "Lumen koostumus ratkaisee."
Kokko huomauttaa, että asiaan vaikuttaa niin moni muukin seikka. Vaikeuskerrointa voi lisätä yllättävät kelit: Levillä vaanivat pakkanen, viima, vastatuuli, lumimyrsky...
"Kolmekymmentä astetta pakkasta ja navakka tuuli, niin siinä voi olla Italian poika puolivälissä matkaa vähän ihmeissään."
Levillä naiset ja miehet kilpailevat samassa rinteessä. Se on haaste sekä järjestäjille että naisille.
"Radan pitää olla riittävän vaikea miehille ja laskettava naisille. Veikkaan, että naisilla voi olla tuossa jyrkällä osuudella aika hankalaa, sillä yleensä he laskevat pehmeämmällä pinnalla."
Jo kaksi edellistä naisten maailmancupia näyttivät, missä on Levin kisarinteen hankalin kohta. Vaikeuksia tulee vähän puolivälin jälkeen kohdassa, jossa loiva osuus muuttuu jyrkäksi ja hetken kuluttua vielä jyrkemmäksi. Kokko laskee, että kriittisintä kohtaa on radan merkkauksesta riippuen 5-8 käännöstä.
"Rinteeseen on muutenkin lisätty kohtia, jotka vaativat rytminvaihdosta. Tuo loivan ja jyrkän taite on tietysti oma lukunsa", Kokko sanoo.
Kisarinteen koukut eivät lopu jyrkänteelle. Loiva loppu kampittaa perinteisesti ainakin pari laskijaa.
Kokko sanoo, että loppu on petollinen varsinkin naisille, joille rata on tavallista pidempi ja vaativampi sekä fyysisesti että teknisesti.
"Lopussa ote herpaantuu helposti, kun maitohapotkin painavat jo jaloissa. Moni erehtyy huokaisemaan vähän liian aikaisin, Kokko sanoo."