Me pullamössösukupolven edustajat olemme tottuneet varsin mukavaan elämään jo lapsuudesta lähtien. Sähköä pistorasiasta, vettä hanasta kylmänä tai lämpimänä, muovileluja Hong Kongista ja niin edelleen.
Seuraava sukupolvi, niin sanottu iPod-sellainen, on tottunut vielä leveämpään elintasoon iPodeineen ja -Padeineen.
Rapiat vuosi takaperin työn uuvuttama helsinkiläinen lumenpudottaja sai hetkensä julkisuudessa, kun hän ilmoitti myyvänsä nettihuutokaupassa koko omaisuutensa ja muuttavansa Thaimaahan.
Miehen omaisuus koostui lähinnä erilaisista härveleistä, joukossa muun muassa videokamera-aurinkolasit. Siis sellaiset reipanit, joilla pystyi kuvaamaan videota.
Heppu sai kamansa kaupaksi. Paha kyllä, suuri osa kauppasummasta hupeni kulutusluottojen ja pikavippien maksamiseen. Muutto auringonpaisteeseen taisi jäädä haaveiluksi, varsinkin kun raskaaksi tullut avovaimo heitti lumimiehen ulkoruokintaan.
Tämän vuoden keväällä selvisi, että Finnair maksoi niin sanotuille huippujohtajilleen työssäpysymislisäpalkkaa samaan aikaan kun rividuunareilta karhuttiin säästöjä. Bonuksia perusteltiin sillä, että pomot haluttiin pitää yhtiössä vaikeassa ilmailullisessa tilanteessa.
Molemmissa tapauksissa on kyse piittaamattomuudesta. Kaikki mulle heti, eikä muilla tai lähitulevaisuudella ole niin väliä. Ilmeisesti lihavina vuosina on opittu liian hyvälle.
Ennen viime vuosien luotto-, valuutta- ja talouskriisejä oli poikkeuksellisen pitkä ja poikkeuksellisen voimakas talouskasvukausi.
Nokian kapulat kävivät kaupaksi meillä ja muualla, vienti veti muutenkin.
Oulun seudulle ja muihin kasvukeskuksiin pukkasi väkeä muualta, rakentajat pykäsivät komeita taloja. Tonttien ja asuntojen hinnat nousivat. Ei se pöliä ollut joka pyysi, vaan se joka maksoi.
Ei tarvinnut olla kummoinenkaan ennushenkilö ymmärtääkseen, että talouden kasvun jatkuva kasvu ei voi olla jatkuvaa.
Kun kriisiä pukkasi päälle, taloutta piti elvyttää ostamalla. Ja mehän ostimme, kulutusluotoilla, pikavipeillä. Asuntolainan lyhennystä pienemmäksi, jotta voisi ostella.
Ei tainnut ostelu riittää, kun maapalloistumisen seurauksena talouden herruus lipsahti Kiinaan, joka käyttää tilanteen häikäilemättä hyväkseen.
Kapitalistisen kommunismin ihmemaa on hamunnut viljelysmaata Afrikasta. Hiljattain pääministeri Wen Jiabao käväisi Islannissa sopimassa ”yhteistyöstä arktisella alueella”.
Nyt kotimaisen hyvinvoinnin tärkein mittari eli Nokian menestys ja osake syöksyvät alaspäin. Suomen viennin puujalka eli metsäteollisuus kituu jo henkitoreissaan. Valtion ja kuntien kirstuissa on vajaata, eikä vilun ja kurjuuden yhteennaittaminen kuntauudistuksen nimellä taida auttaa.
Tapiola Pankin Arjen selvitys kertoi maaliskuussa, että lapsiperheistä useampi kuin joka kolmas kertoo vähentäneensä rahankäyttöä. Kulutusjuhliin on tuskin aihettakaan, kun arvonlisävero on edelleen noususuunnassa.
Koska mummot ja papat, nykyisen elintasomme luojat, on hoidettava kunniallisesti hautaan, jostain verotulot on revittävä. Karu tosiasia on, että monella pienituloisella jo nyt käytännössä kaikki raha kuluu elämiseen. Vaurauden turruttaman keskiluokan sekä vielä parempituloisten on avattava lompakkoaan entistä isommalle, jotta hautajaiset saadaan pidettyä.
Elintasomme siis laskee. Oletko valmis luopumaan lentolomista etelän lämpöön? Oletko valmis luopumaan aina vain uudemmasta ja älykkäämmästä kännykästä? Oletko valmis luopumaan ylenpalttisesta ostelemisesta?