G8-maiden ilmastosopu on edistystä mutta yhä lähinnä sanojen tasolla. Todellisuus ei enää odota: maailman lumi- ja jääpeitteen kutistuminen on yhä nopeampaa ja seuraukset yhä vakavampia.
Suurvaltojen johtajat olivat kokouksessaan Saksassa yhtä mieltä kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämisen tarpeesta. Tulosta voi pitää etenkin Yhdysvaltojen nykyjohdon linjan muutoksena. G8-maat ovat puhuneet ennenkin ilmastosta, mutta kehnommin tuloksin.
Mitään todella sitovaa ei silti papereissa ole, eivätkä Kiina ja Intia ole kunnolla mukana. Kaikki konkreettinen tieto Kioton sopimuksen jälkeisestä ajasta puuttuu yhä. Seuraava YK-järjestelmän mukainen neuvottelukierros on joulukuussa Balilla, ja paineet alkavat siellä olla valtavia. Todellisuus vaatisi nopeita tekoja, mutta G8-maatkin puhuivat vuodesta 2050 päästöjen puolituksesta.
Jokainen odotteluun käytetty vuosi uhkaa koitua kalliiksi. Tämän hetken tilanteesta hyvä esimerkki on Tromssassa tiistaina julkistettu YK:n ympäristöjärjestön UNEP:n raportti lumen ja jään tulevaisuudesta. Se on hätkähdyttävää luettavaa.
Asia sinänsä on ollut jo ennenkin täysin tiedossa: ilmaston lämpenemisen vaikutukset näkyvät erityisen vahvoina arktisilla ja muilla lumen ja jään peittämillä alueilla. Uusi viesti raportissa kuitenkin on meneillään olevan muutoksen nopeus ja etenkin sen arvaamattomuus. Se, mitä lumi- ja jääpeitteen alla tapahtuu, voi vaikuttaa jo lähitulevaisuuteen kaikkialla.
Mannerjäätiköt Grönlannissa ja Etelämantereella oireilevat tavalla, jota on vaikea sijoittaa mihinkään ennustemalliin. Raportti toteaa, ettei näiden jäätiköiden käyttäytymistä voida toistaiseksi arvioida millään varmuudella. Hidas sulaminen nostaa merenpintaa joka tapauksessa, mutta mahdollisia ovat myös äkkinäiset repeilyt tai jäiden liikehdinnät. Tällöin seuraukset voivat olla nopeita ja maailmanlaajuisia.
Toinen erityisen huolen aihe on sulava ikirouta. Se näyttää Siperiassa vapauttavan maanpinnan alta hyvin suuria määriä metaanikaasua, joka on erittäin voimakas kasvihuonekaasu. Tämä kehitys puolestaan johtaisi ilmaston lämpenemisen nopeaan kiihtymiseen. Lämpenemistä edesauttaa myös lumi- ja jääpeitteen kutistuminen, jolloin valkoinen pinta ei enää heijasta auringon säteilyä takaisin.
Vuoristojen rinteiltä sulavat jäätiköt puolestaan vaikuttavat laajojen alueiden vesihuoltoon. Ensin edessä on pahoja tulvia, joiden jälkeen seuraa lopullinen kuivuus, kun kaikki jäätiköihin varastoitunut vesi on poissa. Lumi- ja jääpeitteen muutokset tuntuvat myös eläin- ja kasvilajistossa sekä väestön elinkeinoissa.
Raportin mukaan se, mitä talvelle tapahtuu, vaikuttaa suoraan satojen miljoonien tai jopa miljardien ihmisten elämään. 40 prosenttia maailman väestöstä kärsii seurauksista, jos Aasian vuoristorinteet menettävät lumensa ja jäätikkönsä.
Tällaisten raporttien viesti on hyvin selvä. Ilmaston muuttumisesta ei ole mitään epävarmuutta. Keskustelu koskee vain seurausten nopeutta ja dramaattisuutta, ja niiden suhteen aika-arviot tuntuvat lyhentyvän koko ajan.
Tromssassa julkaistu raportti korostaa jälleen sitä, että aikaa muutoksen hidastamiseen on yhä, mutta ei paljon. Paine päätöksentekoa kohtaan kasvaa koko ajan, sillä päästöjen hidastamiseen olisi päästävä nopeasti ja maailmanlaajuisesti. G8-maiden sopimuksella on merkitystä vain silloin jos teot seuraavat sanoja. Ei ole merkitystä sillä, pyritäänkö tekoihin Kioton sopimuksen kaltaisen järjestelyn tai muiden keinojen kautta, kunhan ne vain ovat tehokkaita.