Kirjoittaja on Oulun yliopiston rehtori.
Oulun seudusta on kehittynyt määrätietoisen uurastuksen tuloksena yksi Euroopan merkittävimmistä korkeaan teknologian innovaatiokeskittymistä. Se on vaatinut keskeisten toimijoiden pitkäjänteistä yhteistyötä ja uskoa tulevaisuuteen. Huipulle pääsy on kuitenkin helpompaa kuin siellä pysyminen. Globalisaatio, teknologioiden nopea kehittyminen ja väestömuutokset muuttavat toimintaympäristöä kiihtyvällä nopeudella. Kilpailu kiristyy. Oulun teknologiaosaaminen on edelleen maailmanluokkaa, mutta ei enää ylivertaista.
Muutosvirrat ja niistä johtuvat uudet haasteet ovat jo hyvin tiedossa. Seminaareja on pidetty aivan riittävästi ja strategiatkin ovat valmiina. Nyt on aika kääriä hihat ja ryhtyä toimenpiteisiin, joilla tulevaisuus turvataan. Yksi keskeisimmistä kysymyksistä on se, miten Oulun yliopistoon ja Oulun seudun ammattikorkeakouluun saadaan tulevina vuosina riittävästi lahjakkaita ja motivoituneita opiskelijoita.
Oulun yliopiston uudet opiskelijat ovat pääsääntöisesti kotoisin kahden pohjoisimman läänin alueelta. Lisäksi Ylä-Savo ja Keski-Pohjanmaa ovat yliopiston vahvoja rekrytointialueita. Pohjois-Suomesta yliopisto saa noin 75 prosenttia uusista opiskelijoistaan ja tälle seudulle jää työelämään myös lähes sama määrä tutkinnon suorittaneista. Vuonna 2005 yliopistosta valmistui 1333 maisteria, diplomi-insinööriä ja lääketieteen lisensiaattia, joista Oulun ja Lapin lääneihin sijoittui 73 prosenttia ja pelkästään Oulun seudulle 61 prosenttia.
Nuorisoikäluokat pienenevät, mikä näkyy muun muassa yliopistoon ja ammattikorkeakouluihin hakeutuneiden vähenemisenä. Nuoret ovat myös hyvin tietoisia eri koulutusalojen työllistymismahdollisuuksista, mikä heijastuu eri alojen hakijamääriin.
Oulun yliopiston koulutusaloista noin kahdessa kolmasosassa edellytetään menestykselliseen opiskeluun matematiikan ja eksaktien luonnontieteiden osaamista. Matematiikka, fysiikka ja kemia eivät ole suosituimpia kouluaineita ja ylioppilaskirjoituksissa niiden kirjoittaneiden suhteellinen määrä on pysynyt vuosia lähes vakiona. Mikäli lukion ainevalinnoissa ei tapahdu selvää muutosta, merkitsee se rekrytointiongelmia sekä Oulun yliopistossa että Oulun seudun ammattikorkeakoulussa.
Ilmiö on yleismaailmallinen ja ongelmat ovat useissa Euroopan maissa paljon huolestuttavampia kuin Suomessa. Saksassa ja Belgiassa on jo jouduttu sulkemaan kemian ja fysiikan laitoksia opiskelijoiden puutteen vuoksi. Norjassa valmistuu matematiikan opettajia vuosittain kourallinen.
Oulussa ryhdytään selvittämään mahdollisuutta muodostaa yksi yhtenäinen lukio, jolla olisi useampi toimipiste. Samalla tulisi pohtia lukioiden yhteistyötä yliopiston ja ammattikorkeakoulun kanssa. Yliopiston osalta yhteistyö tulee koskea kaikkia koulutusaloja, mutta akuutein tarve on matematiikassa ja luonnontieteissä. Lisäksi yhteistyön tulee ulottua myös peruskouluun.
Suomessa koulutuksen sukupuolierot ovat Euroopan suurimmat. Suomessa naisten osuus teknillisen alan opiskelijoista on vain 18,5 prosenttia kun sama luku Tanskassa on 33,6. Erityisesti tytöt valitsevat aivan liian harvoin laajan oppimäärän matematiikassa, kemiassa tai fysiikassa.
Uutta yhdessä toimiminen ei ole, sillä yliopistolla on järjestetty vuosittain abipäivät jo toistakymmentä vuotta sekä yliopiston eri laitokset ja opiskelijajärjestöt ovat vuosia tehneet arvokasta työtä lukioiden kanssa. Kummilukiotoiminta on aloitettu ja viimeisimmät sopimukset allekirjoitettiin seitsemän Ylä-Savon lukion kanssa, jotka kaikki haluavat entistä kiinteämpää yhteistyötä luonnontieteellisen ja teknillisen tiedekunnan laitosten kanssa.
Alli Huovinen on kiitettävästi edistänyt matematiikan opiskelua kouluissa ja yliopistossa ja hän on myös esittänyt matematiikkalukiota perustettavaksi Ouluun. Monessa kaupungissa, esimerkiksi Iisalmessa on hyvin varustettu Luma -lukio ajanmukaisine laboratorioineen.
Oulun ei tule tyytyä kuitenkaan jossain muualla toteutettuun ratkaisuun. Täällä voitaisiin toteuttaa useamman lukion, peruskoulun, yliopiston, ammattikorkeakoulun ja Tietomaan kanssa elinkeinoelämän tuella verkostomallinen Luma -keskus.
Peruskoululaisille matematiikka ja luonnontieteet tulisivat tutuksi erityisesti Tietomaan ja yliopiston teknologiakasvatuksen kautta. Lukiolaisille tarjottaisiin laajoihin oppimääriin kursseja ja harjoitustöitä, joiden suorittaminen mahdollistaisi suoran sisäänpääsyn yliopistoon ja jotka siirrettäisiin yliopistossa osaksi perusopintoja. Lisäksi matematiikan, ainereaalin ja lukion päästötodistuksen erinomaiset arvosanat tulisi avata ovet yliopisto-opiskeluun.
Järjestelmä mahdollistaisi yliopiston opiskelijavalinnoissa muutoksen karsinnasta aktiiviseen rekrytointiin. Se lisäisi saman kevään ja edellisen syksyn ylioppilaiden määrää uusien opiskelijoiden sisäänotossa ja vähentäisi valintakokeiden määrää. Oulun yliopisto on jo pystyttämässä tällaista järjestelmää Ylä-Savon lukioiden kanssa. Eikö se pitäisi toteuttaa myös Oulussa?