Vaikka Suomi on aina pärjännyt kansainvälisissä lukutaitovertailuissa erinomaisen hyvin, on meilläkin haasteita, jopa suoranaisia ongelmia, jos lukutaitoa tarkastellaan kaikista heikoimpien lukijoiden osalta. Hyvä keskiarvo ei poista sitä tosiasiaa, että noin 10 prosenttia peruskoulunsa päättävistä nuorista ei saavuta riittävää lukutaitoa eli kykyä selviytyä lukemista ja luetun ymmärtämistä vaativista arjen haasteista. Tästä ryhmästä tulee suurin osa koulupudokkaista ja syrjäytymisvaarassa olevista nuorista, jotka eivät selviydy jatko-opinnoistaan eivätkä pysty osallistumaan yhteiskunnan toimintaan sen täysivaltaisina jäseninä.
Lukutaidon suhteen Suomi on ollut tähän asti harvinaisen tasa-arvoinen maa: kaikilla on ollut jokseenkin yhtäläiset mahdollisuudet oppia ja kehittyä hyviksi lukijoiksi taustastaan riippumatta. Nyt erot lukutaidossa näyttävät selvästi jakavan nuoret menestyjiin ja niihin, joille kasautuvat kaikki ongelmat.
Erityisen huolestuttavaa on se, että huono-osaisuus vaikuttaa periytyvän, eikä edes maailman paras koululaitoksemme enää kykene vastaamaan tähän haasteeseen. Heikoimmista lukijoista yhdeksän kymmenestä on poikia, jotka tulevat huono-osaisista perheistä. Kierre jatkuu ja periytyy.
Lukemaan oppii lukemalla. Hyväksi lukijaksi oppii lukemalla paljon. Suurin työ tehdään silloin, kun lapsi on vielä pieni. Kun lapselle luetaan, hän kasvaa tarinoiden maailmaan automaattisesti ja pakottamatta. Kielestä, jonka hän omaksuu, tulee myös hänen ajattelunsa kieli. Mitä enemmän lapselle luetaan, sitä enemmän hän saa sanoja työkaluikseen maailman hahmottamiseen. Mitä enemmän lapselle luetaan, sitä paremmin hän osaa pukea sanoiksi ajatuksensa, tunteensa ja tarpeensa.
Kaikki vanhemmat eivät lue lapsilleen, vaikka se olisi parasta, mitä vanhempi voi lapselleen tehdä tämän tulevaisuuden turvaamiseksi. Jos lukemattomuus johtuu siitä, että vanhemmalla ei vain yksinkertaisesti ole voimavaroja tai edellytyksiä lukea lapsilleen, ei häntä siitä tietenkään tule syyllistää vaan auttaa, neuvoa ja tukea. On paljon perheitä, joissa lapselle lukeminen ei todellakaan ole huolista suurin. Koska huono-osaisuuden torjuminen on paras keino lisätä hyvinvointia, tulisi tukea tarvitsevat perheet tunnistaa ajoissa, jolloin auttaminen on tehokkainta.
Yksi merkittävä ja samalla yksinkertainen keino tasata eroja lasten lukutaidon kehittymisessä on lisätä reilusti ääneen lukemista päivähoidossa ja koulussa. Valitettavasti lukemisen tärkeyttä ja merkitystä ei vain ole vielä täysin ymmärretty edes kasvatusalan ammattilaisten piirissä.
On myös vanhempia, jotka eivät ymmärrä lukemisen ja lukutaidon merkitystä. Usein heillä itsellään on negatiivinen suhtautuminen lukemiseen, ja he siirtävät asenteensa lapsilleen. Vanhemmat tarvitsevat monenlaista tietoa lapsen kasvatuksesta, ja usein näiden tärkeiden tietojen ja taitojen hallitseminen varmistetaan neuvolakäynneillä. Varhaisen lukemisen merkitystä soisi painotettavan myös neuvoloissa, sillä lukutaito on varmasti yksi parhaiten lapsen tulevaisuutta ja pärjäämistä ennustavista asioista. Jos terveydenhoidon ammattilaiset eivät tätä tiedä, eivät he sitä myöskään voi asiakkailleen kertoa.
Suomessa on maailman paras kirjastolaitos, joka tarjoaa ilmaista ja jokaiseen ikävaiheeseen sopivaa luettavaa kaikille. Meillä on olemassa kaikki työkalut kasvattaa erinomaisesti lukevia lapsia, jotka pystyvät hyödyntämään superkykyään myöhemminkin elämässään ja kehittämään itseään niin pitkälle kuin haluavat ilman, että heidän matkansa alkaa takkuilla alusta asti heikon lukutaidon takia.
Pienillä teoilla voi olla suuria vaikutuksia. Esimerkiksi Haapajärvellä lukemisen tärkeys on ymmärretty aina kaupunginvaltuustosta ja paikallisista yrittäjistä lähtien hyvin, sillä siellä lapset ovat monena vuonna saaneet valita itselleen kirjakaupasta kirjan. Lapset voidaan siis nähdä tulevaisuuden voimavarana, johon kannattaa panostaa. Se on viisasta ja pitkänäköistä.
Kun lukemista arvostetaan, näytetään esimerkkiä ja tiedostetaan hyvän lukutaidon merkitys, on lasten mahdollista saavuttaa aikuisten avulla lukutaidon taso, joka ei sulje ovia elämässä vaan päinvastoin mahdollistaa monia asioita.
Huonon lukutaidon haittoja tai hyvän lukutaidon etuja luettelemalla ei pysty tekemään kovin suurta vaikutusta lapsiin eikä edes heidän vanhempiinsa. Tehokkaampaa voisi olla näyttää, millaista on monen heikon lukutaidon saaneen elämä. Huono lukutaito kertautuu nopeasti: heikosti lukeva jää koulussa muista jälkeen, huono koulumenestys aiheuttaa itsetunto-ongelmia, epäonnistumisen kokemukset ruokkivat alisuoriutumista ja luovuttamista, ei ole sanoja eikä taitoa käyttää niitä. Vankilassa on monta huonosti lukevaa entistä lasta, jotka varmasti toivoisivat saaneensa paremmat lähtökohdat elämäänsä.
Lukeminen kannattaa aina.
Jyri Paretskoi on kirjailija Iisalmesta.