Tällä viikolla Suomen kouluissa ja kirjastoissa vietetään lukuviikkoa. Erityisesti nyt koululaiset ja heidän vanhempansa halutaan houkutella pysähtymään hetkeksi kirjojen ääreen.
Miksi ihmeessä?
Lukeminen vie paljon aikaa, vaatii keskittymistä ja kykyä olla yksin omien ajatusten kanssa. Eikö riittäisi että kukin katsoisi jossain vaiheessa elämäänsä maailmankirjallisuuden klassikkojen filmatisoinnit ja lukisi säännöllisesti uusien kirjojen kritiikit voidakseen osallistua ajankohtaiseen kirjallisuuskeskusteluun?
"Lukemisen yhteydessä puhutaan paljon mielikuvituksen kehittymisestä, samastumisen kohteiden löytämisestä kirjallisuudesta tai lapsen emotionaalisesta kehittymisestä", lukuviikon järjestävän Lukukeskuksen toiminnanjohtaja Riitta Vaismaa sanoo.
Mutta lukemisella on myös käytännön merkitystä. Nyky-yhteiskunnassa lähes kaikki työ perustuu tavalla tai toisella lukemiseen ja kirjoittamiseen, tekstiin. Lukutaito avaa menestymisen mahdollisuuden elämässä.
"Menestyäkseen elämässä jokaisen on pystyttävä lukemaan ja kirjoittamaan. Lukutaito korreloi paremmin elämässä menestymisen kanssa kuin esimerkiksi koulumenestys", Vaismaa huomauttaa.
Lukuviikon aikana halutaan luoda kontakteja kirjallisuuden tekijöiden ja lukijoiden välille. Kouluilla ja kirjastoilla kiertääkin tällä viikolla poikkeuksellinen monta kirjallisuuden ammattilaista kertomassa työstään. Yhä enemmän he kertovat kirjojensa ohella myös itsestään.
Kirjailija synnyttää kiinnostuksen
Kiinnostus kirjailijan persoonaan on nykyisessä laajuudessaan suhteellisen uusi ilmiö. Kirjailija on kiinnostanut lukijaa aina, mutta vasta viime vuosina kirjailijan henkilökohtainen elämä ja intiimit asiat ovat nousseet teosta tärkeämmäksi monissa julkisissa keskusteluissa.
"Tämä lisää taipumusta, että ihmisen ajattelee, että kirjailijat kirjoittaa yksi yhteen olemassa olevasta. Esimerkiksi minä-kertoja samastetaan usein kirjailijaan, etenkin jos tapahtumat sijoittuvat tunnistettaviin paikkoihin. Toisaalta tunnistettavuutta myös kaivataan. Kyllä kirjallisuuskritiikeissäkin kiinnitetään huomiota teosten uskottavuuteen", Riitta Vaismaa muistuttaa.
Uudenlaisen kauden kirjallisuuskeskustelussa aloitti Pentti Holappa voitettuaan Finlandia-palkinnon teoksestaan Ystävän muotokuva vuonna 1998. Holappa kiinnitti palkintopuheessaan huomiota kirjallisuuskritiikin laatuun ja määrään.
Samalla syntyi ensimmäinen kirjallisuuden interaktiivinen verkkosivusto. Alkoi uudenlainen kirjallisuuspuhe: myös televisioon syntyi uusia kirjallisuusohjelmia ja kirjailijat rohkaistuivat tulla esiin ja ottaa kantaa.
"Saman keskustelun jatkumona näen myös meidän Kiiltomato-lehden", Vaismaa sanoo.
Kirjailijavierailu näkyy lainojen määrissä
"Etenkin pienillä paikkakunnilla kirjailijan vierailu näkyy jo samana päivänä kirjaston lainoissa. Etenkin lapset muistavat kirjailijan vierailun usean vuoden ajan: vielä vuosia vierailun kuluttuakin päästä kirjailijaa voidaan pitää "meidän" kirjailijana", Vaismaa kertoo kirjailijavierailujen kokemuksista.
Toki kirjailija luo kiinnostusta myös itse kirjallisuuteen. Kirjailijan tapaaminen kiinnostaa aikuisia, mutta etenkin lapsilukijoita.
"Ihan pienet lapset haluavat jopa koskettaa kirjailijaa", Vaismaa naurahtaa.
Usein kirjallisuuspuhe voi olla myös askel kirjallisuuden ymmärtämiseen tai ainakin kiinnostuksen heräämiseen kirjallisuutta kohtaan.
"Täytyy muistaa, ettei taidetta ja elämää voi koskaan erottaa toisistaan", Vaismaa korostaa.
Lukuviikon interaktiivinen nettipaikka on avattu osoitteessa http://piccolo.kaapeli.fi/lukuviikko. Nettipaikalla jokainen voi kirjoittaa omasta kirjaleikistään, omien kirjojensa paikoista ja omista kirjamatkoistaan. Lukuviikon tapahtumia järjestetään viikon kuluessa eri kouluilla ja kirjastoilla. Huutomerkin runoilijat esiintyvät Oulun kaupunginkirjastolla keskiviikkona kello 18.