Yliopistojen lukukausimaksut johtaisivat siihen, että vain varakkaiden perheiden lapsilla ja poikkeuksellisen lahjakkailla stipendin saajilla olisi mahdollisuus saada korkeinta opetusta. Ajatus lukukausimaksuista onkin kuolleena syntynyt. Suomeen ei kaivata rakenteita, jotka johtavat luokkayhteiskuntaan.
Suomalaisen koulutusjärjestelmän vahvuus on maksuttomuus esikoulusta yliopistoon. Järjestelmä takaa sen, että kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus ja jopa velvollisuus hankkia koulutus.
Maksuttoman yliopisto-opiskelun an-siosta opiskelija-aines pysyy monipuolisena ja kattaa kaikki kansankerrokset. Pienellä maalla ei ole varaa rajoittaa opiskelija-ainesta, vaan kaikki lahjakkuusreservit on oltava käytössä.
Sen sijaan on perusteltua, että maksuttomuus voitaisiin rajata yhteen määräajassa suoritettuun tutkintoon. Paras ja tehokkain keino nopeuttaa opintoja on tarjota riittävästi kannustimia valmistumiseen.
Veronmaksajien ei tarvitse tukea ihmisiä, jotka opiskelevat tutkinnon toisensa perään vain huvin vuoksi. Työelämän muuttuneita tarpeita varten on kehitetty verovaroin ylläpidettävää aikuis-, muunto- ja täydennyskoulutusta.
Mikään ei kuitenkaan estä sitä, että ulkomaisilta opiskelijoilta perittäisiin lukukausimaksut. Myös suomalaisopiskelijat joutuvat ulkomailla maksamaan lukukausimaksuja.
Ulkomaiset opiskelijat jäävät opintojensa päätyttyä aivan liian harvoin Suomeen töihin, maksamaan veroja ja kustantamaan suomalaista koulutusjärjestelmää. Kannustimena Suomeen jäämiselle voisi olla, että lukukausimaksut saisi takaisin tietyn ajan jälkeen.