Vielä toistaiseksi laki kieltää suomalaisia korkeakouluja perimästä lukukausimaksuja opiskelijoilta, niin suomalaisilta kuin ulkomaisiltakin. Asia on myös kirjattu nykyisen hallituksen ohjelmaan yksiselitteisellä maininnalla, jonka mukaan "tutkintoon johtava korkeakouluopetus säilyy maksuttomana". Nykykäytäntö siis jatkuu ainakin pari kolme vuotta eteenpäin.
Ilmassa on kuitenkin selvät merkit siitä, että tilanne muuttuu. Näin käy todennäköisesti jo seuraavan hallituksen aikana. Ratkaisuksi tullee, että lukukausimaksuja aletaan periä niiltä opiskelijoilta, jotka saapuvat Suomeen Euroopan unionin ulkopuolisista maista. Kysymystä lukukausimaksuista selvitetään opetusministeriössä.
Huomattava osa Suomen korkeakouluihin saapuvista ulkomaisista tutkinto-opiskelijoista tulee nykyisistä EU-maista. Maksujen määrääminen heille ei kuitenkaan ole yhteisösääntöjen perusteella mahdollista, ellei maksuja aleta periä myös suomalaisilta opiskelijoilta.
Tämä vaihtoehto ei kuitenkaan ole poliittisesti toteuttamiskelpoinen eikä järkeväkään, vaikka yliopisto-opintojen muuttamista ainakin osittain maksulliseksi myös suomalaisille on väläytelty. Suomen menestyksen yksi peruspilareista on ollut opintojen maksuttomuus. Vähävaraisuus ei ole ollut esteenä korkeakouluopinnoille. Asia on myös kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta tärkeä.
Lukukausimaksuja EU:n ulkopuolelta tuleville opiskelijoille on ilmoittanut kannattavansa muutama yliopiston rehtori. Yliopistojen näkemyksiä kannattaa asiassa kuunnella, sillä ne ovat kysymyksen kiistattomia asiantuntijoita. Silti sopii toivoa, että lukukausimaksujen suuruutta määritettäessä ei ryhdytä ahnehtimaan. Kun koko ajan puhutaan korkeakoulujen ja tiedemaailman kansainvälistymisen tärkeydestä, lukukausimaksusta ei pidä tehdä tämän kehityksen jarrua.
Kohtuulliset lukukausimaksut tuskin kovin monia tulijoita jarruttaisivat. Näillä tuloilla yliopistot voisivat kehittää ulkomaisille opiskelijoille suunnattua opetustaan. Mahdollista on sekin, että maksullinen opetus herättää tulijoissa enemmän luottamusta kuin maksuton. Ilmainen opetus saattaa synnyttää epäilyksiä opetuksen tasosta, ja se voi innostaa myös onnenonkijoita ja järjestelmän hyväksikäyttäjiä poimimaan vain rusinat pullasta.
Jos Suomi haluaa tarjota esimerkiksi kehitysmaiden opiskelijoille mahdollisuuden täysin ilmaiseen opiskeluun, asia voidaan varmasti hoitaa stipendijärjestelyin.
paakirjoitus@kaleva.fi